Muutakin kuin "opiskelua"?

Mikähän mua vaivaa, kun näin kerran kuukaudessa (tai kahdessa, krhm) sitten kirjoitan monta postausta peräjälkeen? :D

Ensi alkuun pitää mainita tärkeä seikka, jonka jo unohdin: mulla on huoneessani oma netti!! Nyt jo uskallan uskoa, että totta se on, kun yli viikon olen sitä saanut käyttää. Mutta kyllä se oli sellaisen taistelun takana, ettei mitään rajaa... En mitenkään voi kertoa tai edes muistaa kaikkia vaiheita tässä taistossa, mutta jotain aivan uskomatonta se oli. Kolmisen kuukautta hoidin tätä nettiasiaa eteenpäin vähintään viikoittain, joskus päivittäin, mutta monesti oli vain pakko odottaa; ja lopulta pettyä. Kun yksi ongelma ratkaistiin, tuli uusi. En ole ikinä kokenut vastaavaa. Mutta nyt se on täällä, ja olen kyllä ottanutkin sen netin puuttumisen takaisin sitten korkojen kera! :D

Mitäs muuta täällä olen tehnyt kuin netannut... Voi apua. Jonkin verran on tullut matkusteltua. Rikuhan on Ameriikan-työmatkojensa ansiosta päässyt täällä käväisemään vähän väliä, seuraavan kerran se on tulossa viikon päästä. :) Muuten sitten olen pyörinyt luvattoman paljon kaupungilla (eli yleensä kaupoissa...), käynyt elokuvissa, teatterissa, keilaamassa, pelaamassa jalkapalloa, vähän muitakin urheilulajeja... Joka viikolle on yleensä ollut jotain vähän erityisempää, kuten syntymäpäiviä, linnareissuja (niin, siis linnoihin) ja keskiaikaisfestareita... Mutta aivan varmasti monet olisivat mun asemassani niin tylsistyneet arkipäiviinsä, että olisivat kehitelleet jotakin lisäaktiviteettia. Mä vain olen viihtynyt niin hyvin tällaisessa lomarytmissä, ettei joka päivälle ole menoa, ja on voinut rauhassa haaveilla ja suunnitella seuraavia reissuja... Mutta niin kuin joskus kai kerroinkin, täällä saa ihan parin pikkuisen asian hoitamiseenkin menemään tuhottomasti aikaa, asuntolamme on sen verran korvessa. Jos haluan postittaa kortin, mun täytyy yleensä lähteä tramilla postiin, koska en viitsi kauheasti ostaa "kalliita" postimerkkejä varastoon, siinä kestää vähintään tunnin... Kauppareissu onkin jo puolentoista tunnin luokkaa. Puhumattakaan siitä netintarjoajien liikkeissä ravaamisesta ja asioinnista, jota harjoitin helmikuusta huhtikuuhun...

Kuvia on tallessa valtavat määrät, mitähän niistä tänne pistäisi? Jos vaikka vielä esittelisi tätä asuntolaa ja kampusta, kun en ole tainnut sitä edelleenkään kunnolla tehdä...


Keväisen vehreä kampus! Viihtyvyyteen on siis jopa yritetty panostaa: on kasveja, tekojärvi, siltoja, penkkejä... Taivaalla näkyy sateenkaari, jos oikein tihrustaa. :)


Horisontissa siintää ihastuttava seitkytlukulainen tiedekuntamme.


Lakossa!


Vielä tiedekuntaammekin ihastuttavampi asuntolamme, käsittäen sellatteet 350 opiskelijaa, kukin 9 neliön kopissaan.


Taas pari kuvaa huoneestani, tässä vain inhimillisemmässä kunnossa kuin silloin saapumispäivänä. Kuvia ottaessa vain vielä oli niin kylmä, että olin tunkenut sukkiani ikkunankarmeihin lämpöeristeeksi! :D Nyt ei onneksi enää pitkään aikaan ole tarvinnut kärsiä kylmyydestä...



Oi kuinka ihanaa, kun kuvien latautumista ei tarvitse odotella kymmentä minuuttia... Lisääkin voisi joskus laittaa, kun vain tietäisi mistä matkasta ja tapahtumasta sitä aloittaisi. Ja varmaan täytyisi näistä sitten jotain kertoakin... Ihmisistä en viitsi oikein kuvia laittaa, ainakaan ilman lupaa. Rikun tulette ehkä jossain näkemään. :) Mutta nyt loppui blogittelu tältä päivältä, kuukauden päästä tavataan sitten taas! ;D

À plus!

Niin siis, jäädä.

Eli tosiaan, kaikki eivät taida vielä olla kuulleet vihoviimeistä sanaa tuohon jäämisasiaan, eli kyllä, minä olen täällä Ranskassa kesäkuun loppuun asti. Nyt tuntuisikin todella oudolta, jos lähtö olisi jo kahden viikon päästä... Tässä kun nääs vasta aloitellaan!

Opiskeluille kuuluu siis sitä, että ne ovat nyt vähän niin kuin alkaneet uudelleen. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajani eivät enää viikkoon ole olleet lakossa, mutta eräät opiskelijat edelleen ovat! En ihan käsitä, miksi opiskelijat edelleen lakkoilevat, varmasti muutaman opiskelijan lakko hirveästi hallitukseen vaikuttaa, kun ei kerran sata kertaa laajempi lakko reilussa kolmessa kuukaudessakaan vaikuttanut..??? Joka tapauksessa, tilanne on se, että viime viikolla meillä oli opettajien kanssa muutama "tapaaminen", ei siis tunti, joilla ympäripyöreästi kerrottiin kurssien suorittamisesta jatkossa. Eräät opettajat haluaisivat pitää kesäkuun loppuun asti "normaaleja" tunteja, mutta mahdollisesti tuplamäärän viikossa entiseen verrattuna. Toiset puhuivat, että jos ei tavallisten tuntien pito onnistu syystä tai toisesta, yritetään tunteja pitää esim. netin kautta.

Asiasta on nyt vähän sekalaista tietoa, mutta ilmeisesti lakkoilijat sulkevat tiedekuntamme ensi viikolla, eli ainakaan siellä ei tunteja pystytä pitämään. Opettajat yrittävät löytää tuntienpitopaikkoja muista tiedekunnista, mutta ainakaan huomiseksi saleja ei ole löydetty; täytynee siis katsoa päivä kerrallaan, milloin on tunteja ja milloin nettiin tulee tehtäviä vai tapahtuuko yhtään mitään. Selkeätä.

Pari asiaa kuitenkin selkeni tällä viikolla. Olinkin jo vähän miettinyt, viitsinkö suorittaa täällä sen didaktiikan kurssin, koska huomasin ekoilla tunneilla, etten saa sitä korvattua Suomessa; silloin ajattelin, että suoritan sen kuitenkin siksi, että tunnit vaikuttivat niin mielenkiintoisilta. No, kun tunteja ei kerran ole, ei kurssista olisi oikein mitään hyötyä... Lisäksi selvisi, että meidän pitäisi nyt aivan itse löytää jostakin itsellemme minkä tahansa luokka-asteen tai esim. työväenopiston oppitunti, jota havainnoida ja kirjoittaa siitä raportti. Doh, kaikki koulut ovat täällä jo loppuneet, eikä opettajalla ollut antaa meille mitään vinkkiä, mistä löytää tällaisia oppitunteja. Hän jopa kysyi, pidetäänkö Erasmus-ranskan tunteja vielä, mutta niistäkin on jäljellä enää kokeet. Olisipa ollut hauskaa havainnoida omaa ranskantuntiaan tuolle kurssille, jos vain olisi tiennyt ajoissa! :D Mulla olisikin muutama sana sanottavana varsinkin kielioppikurssin metodeista... Mutta siis, nyt tuo kurssi tuntuu jo niin mahdottomalta ja turhalta mulle, etten kyllä aio sitä suorittaa. Ensi vuosi Suomessa mulla on sitten täynnä oppituntien havainnointia ja siitä raportoimista. Tyhmäähän tämä on, ettei täällä tule Erasmus-kurssien lisäksi suoritettua kuin kaksi muuta kurssia, mutta mitäpä sillä määrällä väliä on, pitää sitten yrittää keskittyä suorittamaan ne kaksi laadukkaasti! :D

Paitsi että...toisesta näistä kursseista en vielä tiedäkään mitään, ensi viikolla selkiytynee, mutta toisen kurssin suorittamisesta tuli tarkka selvitys tällä viikolla. Kyseessä on siis kielitieteen kurssi, aiheena, hmmm, mitenkähän tuon suomentaisi, vaikkapa "monimutkainen lauserakenne". (Kuulostaapa typerältä. :D) Ja kurssi aiotaan suorittaa avustamalla opettajaamme omassa tutkimuksessaan, jolla ei ole mitään tekemistä minkään sortin lauserakenteiden kanssa! Ihan mielenkiintoinen tutkimus se kyllä on, tutkimme siis heidän luomaansa korpusta, jonka suullinen aineisto on saatu kysymällä tavallisilta tallaajilta, kuinka he valmistaisivat munakkaan. :D Aineiston avulla yritetään selvittää, vaikuttaako mm. sukupuoli vastausten pituuteen ja sanavalintoihin. Meidän opiskelijoiden osana tulee olemaan tehdä aineistosta havaintoja täysin mekaanisesti. Kelpaa mulle! Ihanan aivoton tapa suorittaa tämä kurssi, kun ei oikein tosiaan tässä vaiheessa vuotta saa aivojaan asetettua mihinkään opiskelu-moodiin. Se huono puoli tässä vain voi olla, että itse kurssin sisällön opiskeluun ei ole niin paljon motivaatiota, kun ei ole koetta, jossa asiat tarvitsisi osata...

Ja siis tietystihän tämä on aivan naurettavaa, millaisilla kikkakolmosilla täällä näitä kursseja suoritellaan. Muilla on ollut kaikenmaailman suullisia kokeita, joita varten on luettu koetilaisuudessa pari sivua tekstiä ja muuta vastaavaa. Opettajat kyllä toitottavat, että "ette tule menettämään mitään kurssien sisältöjen suhteen", mutten sitten tiedä kuinka tuo voi pitää paikkansa, jos koko kurssi on yksi koe, johon ei ole tarvinnut valmistautua... Onneksi mun kurssini eivät tule olemaan sentään ihan tuollaisia. Suorittamismetodit voivat olla omituisia, mutta opettaja perusteli niitä sillä, että tällä tavalla meitä opiskelijoita ei rangaista lakon seuraamuksilla (kuten kymmenellä 20-sivuisella esseellä kevään viimeisen viikon aikana), ja saamme kaikki tasapuolisen mahdollisuuden suorittaa kurssi (kaikki kun eivät esim. pääsisi paikanpäälle tekemään koetta). Veikkaan kyllä, että opettajalla oli tässä ratkaisussa vähän oma lehmäkin ojassa, koska olisihan tässä ollut muitakin relevantimpia vaihtoehtoja... Joka tapauksessa olen iloinen, että tunteja pyritään pitämään, jotta tosiaan oppisinkin tänä keväänä jotakin, ja ehdottomasti parhaiten opin täällä nimenomaan tunneilla käymällä.

Huomenna on tiedossa Erasmus-ranskan kielioppikurssin koe, johon pitäisi vielä jonnin verran lukea... Sen jälkeen molemmat Erasmus-kurssit on purkissa; toisen kurssin koe oli muutama viikko sitten, ja läpi se meni. Taisin oppiakin sillä kurssilla jotakin! En todellakaan kaikkea mitä oli tarjolla, mutta lähtötasooni nähden sain ahdettua päähäni ihan tarpeeksi uutta tavaraa.

Milloinkohan saisin puhuttua muustakin kuin opiskeluista... Huvittavaaa sinänsä, että opiskelusta riittää juttua, vaikkei ole yhtään opiskellutkaan! :D Katsotaan saisinko kerättyä vähän parhaita paloja "vapaa-ajan" aktiviteeteista seuraavaan postaukseen...

Jäädä?

Taisin tehdä vähän hätiköidysti tuon edellisen postauksen. Olin niin lopen kyllästynyt tähän lakkotouhuun ja ärsyyntynyt kaikesta epätietoisuudesta, että teki vain mieli irtisanoutua kaikesta ja lähteä kotiin. Juuri ennen postauksen kirjoittamista vielä myös luulin, että voisin kesäkuussa Suomessa suorittaa ranskan perusopintoja, jotka tänä keväänä jäävät välistä, ja joiden suorittaminen myöhemmin olisi ollut joko mahdotonta tai äärimmäisen hankalaa. Kesätenttiminen ei nyt kuitenkaan onnistu, vaan ne on pakko suorittaa ensi vuonna, mikä tulee olemaan hankalaa, muttei siis mahdotonta. Lisäksi haaveilin siitä opetustyöstä, joten kesäkuu Suomessa vaikutti todella paljon auvoisemmalta.

Kaiken lisäksi opiskelumotivaationi täällä on ihan nollassa. Koko kevät ollaan voitu olla kuin Ellun kanat, ja nyt yhtäkkiä, kun kaikkien muiden tiedekuntien opiskelijat jäävät kesälaitumille ja aurinko porottaa, pitäisikin alkaa raataa kellon ympäri?? Jotkut opettajat kun edelleen haaveilevat siitä, että kurssit suoritettaisiin "kunnolla", mika kuulemma voi tarkoittaa mm. "yöyliopistoa"..? Toivon todella, että tuolla sentään tarkoitetaan iltaisin olevia lisätunteja, eikä YÖLLÄ pidettaviä tunteja, mutta asiasta suoraan kuullut vaihtari luulee tuon todella tarkoittavan yöaikaa. Juuh... Joka tapauksessa sitten jos ja kun tunnit alkavat, niita tulisi olemaan vähintään tuplamäärä viikossa. Ihan sairasta.

Mutta mutta... Kaikesta huolimatta olisi tietysti järkevintä jäädä tänne. Ennen kaikkea ranskan oppimisen vuoksi. Ja ehkä siinä sitten voi oppiakin jotain, jos touko- ja kesäkuu opiskellaan yötä päivää...

Ainakin eilisellä keikalla oli ihan sikkekivaa! Hetken pystyin olemaan stressaamatta näistä Orléansin ja myös Suomen opiskelukuvioista... Vanhoilla reggae-herroilla oli sellainen meininki päällä, että nuoremmilla polvet tutisee! Aivan mahtavaa antautumista... YouTubesta voi kuunnella jos kiinnostaa, muttei se meininki valitettavasti sitä kautta oikein välity. :/ Je vous présente: U Roy & Pablo Moses.

Jäädäkö vai eikö jäädä?

Nyt tiistaina sain jopa puhutta kaikkien (eli kahden) opettajieni kanssa, ja kävi ilmi, että vaikka jotkut opettajat ovatkin tällä viikolla aloittaneet uudestaan tuntien pidon, minun opettajani jatkavat lakkoa. Toinen sanoi myös, että hänen osaltaan kurssien uudelleen aloittaminen menisi joka tapauksessa toukokuun puolelle, koska hän on ensi viikon jossakin seminaarissa ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo kevätloma... Eikös tässä nyt muka ole jo ehditty lomailla..?? No, joka tapauksessa, näyttää vähän siltä, että mulla tulee olemaan kursseja vasta toukokuussa jos silloinkaan, joten kurssini ovat joka tapauksessa "pilalla". En siis usko, että hyödyttäisi kauheasti jäädä tänne kesäkuuksi suorittelemaan joitakin kokeita (joilla testataan siis mitä häh, eihän tässä ole mitään ehditty oppia??), jotka voisin hoitaa pois alta jo toukokuussa... Tämä toinen opettaja ainakin sanoi, ettei olisi mikään ongelma jos lähtisin toukokuussa. Kaikki järjestyy.

Jaa-a. En kyllä oikeasti tiedä. Jos lähtisin toukokuussa, mun pitäisi jo parin viikon sisällä kirjoittaa yliopistolle kirje, jossa ilmoitan tästä ennenaikaisesta lähdöstä. Eli päättää täytyy pian. Täytyisiköhän yrittää oikein järjestelmällisesti selvittää päätään tässä:

Miksi jäädä kesäkuuksi?
- voisin EHKÄ päästä opiskelemaan enemmän
- ranskani parantuisi
- voisin ehtiä toteuttamaan vielä ne pari matkaa, joita olin suunnitellut Rikun kanssa (Lontoo, Grenoble, Bordeaux...) (tosin nämä saattavat olla toteutettavissa myös toukokuussa)
- täällä olo voisi olla jopa taloudellisesti kannattavampaa kuin Suomessa, jos en saa kesäkuuksi kunnon töitä
- täällä on kesäkuussa takuuvarmasti paremmat kelit kuin Suomessa!

Miksi lähteä toukokuun lopussa?
- pääsisin kotiin Rikun luo!
- näkisin kaikki muutkin ihanat ihmiset!
- "pääsisin" kirjoittamaan esseen, jonka olen luvannutkin kesäkuussa palauttaa
- voisin tehdä töitä, ehkä jopa opetustyötä, joka tuntuisi miljoona kertaa arvokkaammalta kuin parin pilatun kurssin väkisin suorittaminen
- voi olla, ettei kesäkuussa edes järjestetä minkäänlaista opetusta, vaan olisin täällä tyhjänpanttina kuten tähänkin asti

No, eipä tuo mitään auttanut. Plussia ja miinuksia löytyy tasaisesti kummastakin vaihtoehdosta. Kun edes tietäisi mitä täällä tulee tapahtumaan ja saanko Suomesta töitä, olisi niin paljon helpompi päättää. Siitä hakemastani opetustyöstä ei ole vielä kuulunut mitään. Vähän veikkaan, että se on jo annettu jollekulle muulle. Voisin vielä kuitenkin tämän viikon odottaa jonkinlaista vastausta...

Voisiko joku auttaa mua? Mitä te tekisitte?

(Tänä iltana en onneksi ehdi asiaa miettiä, mennään nimittäin reggae-keikalle!)

Jaa oliko mulla blogikin?

Niin. Tiesinhän, että siinä käy näin. Olen justiinsa tällainen. Pari viikkoa saatan jaksaakin kirjoitella, mutta sitten tulee kaikkea ”akuutimpaa” hoidettavaa. Sitten kun olisikin vähän aikaa, tuntuu, että on jo kertynyt niin paljon kerrottavaa, että sen kirjoittamiseen täytyisi varata enemmän aikaa kuin on tarjolla. Ja kerrottavaa kertyy lisää. Ja lisää. Sitä on jo niin paljon, ettei tunnu mahdolliselta kertoa kaikkea. Tulee loma Suomessa, ja kerronkin jo kaikki kuulumiset perheelle ja parille kaverille. Tuntuu, että johan olen kaiken kertonut, ei kai niitä tarvitse enää blogiin kirjoittaa. Lisäksi kirjoitan kuulumisia muita kautta jatkuvasti Rikulle ja äidille. Soppaan lisätään ainainen tappelu netin kanssa (ja monesti uusiutuva harhaluulo siitä, että ”ihan kohta saan käyttööni kunnon netin, sitten voin bloggailla!”) ja minun lievä perfektionismini: en haluaisi kirjoittaa vain vähän jotakin, vaan haluaisin kertoa kunnolla kaiken ja vielä kuvien kanssa. No, eihän sellainen onnistu näin laiskalla luonteella ja teknisten ongelmien kanssa.

Jatkossa voisin yrittää ottaa erilaisen otteen: kunhan nyt laittaisin tänne edes jotakin aina silloin tällöin tämän loppuajan. Pari kaveria on kuitenkin vihjaillut, että joskus voisi vaikka päivittääkin..! Koska nettiongelmat jatkuvat, täytyy kirjoittaa teksti ilman nettiä ja laittaa se sitten nettiin kun se onnistuu. Tämä kyseinen postaus on kirjoitettu maanantaina 13.4. Kuvien laitto on nyt mahdotonta. Viikon kuluttua mun PITÄISI vihdoin ja viimein, pariksi viimeiseksi kuukaudeksi, saada toimiva, nopeahko netti ja vielä omaan huoneeseeni! Peukut pystyssä, että kaikkien ongelmien jälkeen se nyt onnistuisi.

Pakko kai tässä on yrittää jollain tavalla summata elämää täällä sitten viime päivityksen. Ensinnäkin, tammikuun jälkeen en ole opiskellut. Tiedekuntamme on nyt lakossa yhdettätoista viikkoa, eikä loppua näy. Lakko on maanlaajuinen, mutta kaikki yliopistot eivät ole (enää) lakossa, eivätkä kaikki yliopistojen tiedekunnat ole lakossa. Lakolla yritetään saada hallitus muuttamaan laajaa uudistussuunnitelmansa, joka heikentäisi opettaja-tutkijoiden asemaa ja monia muita pienempiä, eri koulutusasteiden opiskelijoiden asioita. Tällä hetkellä meidän yliopistomme opiskelijoiden selvä enemmistö haluaisi lakon loppuvan, mutta lakon ”kärkiryhmä” ei suostu kuuntelemaan. Viime viikolla lakon jatkumisesta järjestettiin netissä äänestys, jonka lopputulos oli täysin selvä: opettajien ja opiskelijoiden murskaenemmistö haluaisi aloittaa tunnit uudestaan huomenna tiistaina. Lakkoilijat kuitenkin ilmoittivat, ettei tällä äänestyksellä ole mitään arvoa, koska kysymyksenasettelu oli johdatteleva, ja ainoastaan ”lakkokokouksissa” toimitetut äänestykset ovat päteviä. Eli he ovat olevinaan demokratian malliesimerkkejä, mutteivät silti ota enemmistön selvää mielipidettä kuuleviin korviinsa. Jotenkin en ole yllättynyt. Heidän lakkoiluunsa on kuulunut mm. piknikkejä ja ”lakkoöitä” urheiluhallissa. Nämä tapahtumat ovat varmasti saaneet Sarkozyn polvet tutisemaan.

Onneksi me erasmuslaiset olemme kuitenkin pystyneet koko ajan käymään meille tarkoitetuilla ranskan kielitaitokursseilla. Olen siis sen verran opiskellut, että kaksi kertaa viikossa olen käynyt oppimassa ranskaa ja tehnyt vähän läksyjä. Lisäksi yhden yliopiston kurssin opettaja on antanut netin välitykselle meille pari tehtävää lakon aikana tehtäviksi. En ole vieläkään saanut niitä valmiiksi. Jotenkin ei ole minkäänlaista motivaatiota tehdä paria tehtävää, kun vaikuttaa siltä, ettei sitä kurssia kuitenkaan kokonaan suoriteta. Yhdessä vaiheessahan laadittiin uusi opetussuunnitelma tälle lukukaudelle sen pohjalta, että lakko kestäisi kaksi kuukautta ja tunnit aloitettaisiin uudestaan huhtikuun alussa. Tässä suunnitelmassa olisi ollut tunteja huhti- ja toukokuun ajan, ja kesäkuussa oltaisiin tehty kokeita. (Alkuperäisessä suunnitelmassa kaikki tapahtui kuukauden aiemmin.) Nyt kun lakko kuitenkin edelleen jatkuu, vaikuttaa siltä, ettei tunteja ehditä mitenkään enää pitää, vaikka tehtäisiin millaisia erityisjärjestelyitä. Vaihtoehtoina on väläytelty sitä, että koko lukukausi järjestettäisiin uudestaan ensi vuonna (mikä ei kylläkään ole mahdollista..!), tai että kaikki yliopiston opiskelijat saisivat kaikista kursseistaan suoritusmerkinnän, olivat sitten oikeasti opiskelleet tai eivät. Pahimmillaan siis monilla ei käytännössä olisi ollut lainkaan kursseja, mutta opintorekisterissä kuitenkin näkyy, että tällainen ja tällainen kurssi on suoritettu. Juu, mukavaahan se on saada pojoja rekisteriin lomailemalla, mutta entäs jatkossa? Entä kun tämän kevään asioita tarvitaan seuraavilla kursseilla? Entä jos käy jopa niin hassusti, että joku tarvitsisi tämän kevään asioita tulevassa työssään? ”Joo, kyllähän mä paperilla olen saanut tähän asiaan pätevyyden, mutta oikeasti en kyllä tiedä siitä hölkäsen pölähtävää.” Vive la France!

Nyt siis kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. No, tämähän on ollut tilanne jo helmikuun alusta lähtien, mutta silloin sentään oli toivoa. Silloin ei ollut samoja ongelmia kuin nyt: tässä vaiheessa vaihtoa olisi ihan mukavaa tietää, missä kuussa tulen täältä Suomeen. Alun perin piti lähteä toukokuun lopussa, uuden opetussuunnitelman nähtyäni päätin jäädä kesäkuun loppuun. Nyt en tiedä, tullaanko tunteja enää pitämään ollenkaan, eli olisinko täällä kesäkuussa aivan tyhjänpanttina niin kuin tähänkin asti, vai olisiko silloin edessä kova rutistus, jotta kurssit saisi suoritettua. Muuten pystyisin ehkä epätietoisuuden kanssa elämäänkin, mutta kun olen nyt jopa hakenut kesätöitä, ei tämä aikatauludilemma varsinaisesti tee minusta houkuttelevaa työnhakijaa! ”Tekisin mielelläni töitä heinä- ja elokuun, ja katteltaisiinko sitä kesäkuuta sitten myöhemmin?” Vielä en ole muita töitä hakenutkaan, mutta sähköpostiin saapui LEXICA:n postituslistan kautta työilmoitus englannin tukiopettamisesta kesällä. Vastasin siihen innoissani, koska juuri tuollaisia englannin/ranskan opettamis- ja käännöstöitä kesällä haluaisinkin tehdä (mitä luultavimmin osa-aikaisen kassatyön ohessa). Mutta jos he haluavat jonkun töihin kesäkuussa, enkä ole varma olenko silloin Suomessa vai en, he ottavat jonkun muun. Jos tällä viikolla ei tule selkoa siihen, miten tämä lukukausi hoidetaan, teen kyllä sen päätöksen, että lähden täältä toukokuun lopussa. Monien erasmuslaisten on joka tapauksessa pakko lähteä täältä silloin. Hoitakoot minulle ne opintopisteet jollakin konstilla, ei ole minun ongelmani, ja toisaalta olen niin onnekkaassa asemassa, etten edes tarvitsisi niitä pisteitä (koska vuoden pistesaldoni riittää jo KELA:lle). Eli se ei hyödyttäisi minua mitenkään, että saisin jollakin ihmejärjestelyllä ne kurssit suoritettua, jos en oikeasti opi mitään; silloin en voi saada Suomessa näitä kursseja korvattua.

Huoh. Vähän negatiivinen kuva ehkä tuli nyt tästä vaihtoajastani! Vaan olkaa huoleti, oikeasti täällä on ollut tosi kivaakin! Onneksi tylsistyn vain äärimmäisissä olosuhteissa (enpä oikeastaan muista, koska olisin ollut oikeasti tylsistynyt?)... Kerron joskus toiste niitä mukavia juttuja täältä. Hyvin menee kuitenkin, ja olen pystynyt jossain määrin ottamaan tämän lakon loman kannalta, ja loma tuli enemmän kuin tarpeeseen hullun opiskelusyksyn jälkeen... Kyllä täällä laiskan kelpaa olla koko kevät tekemättä mitään! ;)

Kommentointi

No hienoa, nyt pitaisi kommentoinnin olla vahan helpompaa, kun ei tarvitse omata mitaan Google- tai muita tileja kommentoidakseen! En ollut ollenkaan tarkastanut, keilla on oikeus kommentoida...

Eli aiti ja Teemu ja kaikki, joilla ei ole tilia listassa olevilla palveluntarjoajilla, voitte kommentoida valitsemalla vaihtoehdon "Nimeton".

Muutenkin otan erittain mielellani vastaan kommentteja, olisi mukavaa vahan vuorovaikuttaa! :) Kaikki kertovat jotain muuta kautta lukevansa tata, mutta blogissa on hiljaista...

Lakko

No niin, olihan tätä pelättykin: yliopistomme on lakossa. Viime viikolla oli yksi ennalta ilmoitettu lakkopäivä, ja tänään kouluun tullessa kävi ilmi, etta lakko jatkuu. Kukaan ei tiedä kuinka kauan. Sillä vastustetaan yliopistojen hallinnollisia uudistuksia. Minä olisin kyllä ihan mielelläni opiskellut täällä ja edistänyt tutkintoni suorittamista, mutta saas nyt nähdä kestääkö tämä lakko päivän vai koko kevään...

Eivätkö ranskalaiset tunne mitään muita vaikuttamisen keinoja kuin lakkoilun??

Integraatiota ja koulua

Bonsoir!

Hirveästi kaikkea on tosiaan ehtinyt tapahtua sitten viimeisen kunnon kirjoitukseni. Yritän tässä kertoilla edes jotakin, niin kauan kuin ehdin ja niin kauan kuin aivot toimivat edes jotenkin, olen nimittäin kipeä... Pientä lämpöä ja flunssaa vain, mutta yritän kuitenkin päästä lepäämään suhteellisen aikaisin, nyt kello onkin jo kymmenen illalla.

Ai kauhia, viimeksi olen siis kertonut kunnon kuulumisia yli kaksi viikkoa sitten! Se oli ensimmäinen viikonloppu täällä... Sen jälkeen meillä erasmuslaisilla oli siis integraatioviikko, eli vielä vähän käytännönjärjestelyitä ja kaiken maailman yhteisiä tapahtumia. Meille esiteltiin kampusta, kerrottiin kursseille kirjautumisesta ja järjestettiin muutama vapaa-ajan tapaaminen. Saimme mm. maistella paikallisia loppiaisherkkuja, käytiin keilaamassa ja yhdessä baari-illassa oli koossa kaikkien tiedekuntien vaihtarit, kun yleensä kukin tiedekunta järjestää omille vaihtareilleen ohjelmaa. Tapasin siis valtavasti uusia ihmisiä ja unohdin edellisten nimet sitä mukaa kun kuulin uuden. :D Vielä kun nimet ovat sellaisia, etten pysty niitä kirjoitusasua näkemättä edes hahmottamaan... Mutta onneksi on Facebook, sitä kautta voi kätevästi tsekata, että mikäs sen nimi olikaan ja kuinka se kirjoitetaan. :D

Tuon integraatioviikon aikana meillä ei siis vielä ollut koulua, vaan monet vasta sillä viikolla saapuneet hoitelivat samaa paperisotaa kuin minä edellisellä viikolla. Minä sitten pyörin siellä sun täällä, kävin katselemassa kaupunkia ja tein paljon hankintoja kämppääni. Voisi kuvitella, että tuon viikon aikana olisi ollut aikaa kunnolla kirjoittaa tänne blogiinkin, mutta kun ei..! Ihan valtavasti aina tekemistä täällä netissä, mikä siinäkin on... Sitten kun se vielä on hirveän hidas, ei kolmenkaan tunnin aikana ehdi saada aikaan juuri mitään! Olenkin nyt ehdottanut naapureilleni, että hankittaisiinko yhteinen maksullinen nettiyhteys, ja he ovat varovaisen kiinnostuneita... Jätin asian vähän niin kuin heidän hoidettavakseen, koska itse en oikein ymmärrä noista eri vaihtoehdoista mitään, varsinkaan ranskaksi! Nyt täytyy vain toivoa, että he hankkisivat sen netin ja voisin osallistua siihen, niin helpottuisi kummasti tämä yhteydenpito ja kaikki muutkin nettiasiat! Meillä on Rikun kanssa jo muutamaan kertaan mennyt hermot, kun joka ikinen ilta pitää tapella tietotekniikan kanssa päästäkseen vaihtamaan pari sanaa. :/

Integraatioviikon jälkeen sitten vihdoin alkoi koulu. Me erasmuslaiset olemme erittäin etuoikeutettuja siinä, että voimme valita kursseja lähes mistä tahansa aineesta ja lähes miltä tasolta tahansa, kun taas ranskalaiset noudattavat erittäin jäykkää ohjelmaa. Kaikkien saman aineen opiskelijoiden täytyy käydä samat kurssit ja samassa järjestyksessä, vähän kuin Suomessa peruskoulussa. En tosin ole ihan varma, kuinka homma toimii maisteritasolla, mutta ainakin kandidaattiopintojen eli kolmen ensimmäisen vuoden aikana kaikilla on yhtä "valinnaisainetta" lukuunottamassa samat opinnot ja lukujärjestys. Toinen erasmuslaisten etuoikeus on kuukauden "harkinta-aika", oli saamme kuukauden ajan kokeilla eri kursseja ja lopulliset valinnat tehdään vasta tämän jälkeen. Tietysti todella hyvä, koska emme välttämättä tiedä pelkän lyhyen kuvauksen perusteella, onko kurssi meille hyödyllinen, mutta toisaalta ei ole myöskään kovin mukavaa menettää neljän viikon tunteja jostakin kurssista, jos tajuaakin kokeilla jotain hyvää kurssia vasta tuon harkinta-ajan loppuvaiheessa.

No mulla on onneksi sujunut kurssivalinnat ilman sen kummempia yllätyksiä tai muutoksia. Olin valinnut etukäteen vähän liikaa kursseja, mikä oli hyvä, jotta pystyin paikan päällä katsomaan, mitkä niistä ovat mulle parhaita ja pudottamaan huonoimmat pois. Olen nyt valinnut kaikki kurssini Yleisen kielitieteen laitokselta, koska sen kurssit vastaavat eniten Suomen Ranskan kielen laitoksen kurssejani. Täällä ei oikein ole tarjolla ranska vieraana kielenä -kursseja, kuten monissa muissa yliopistoissa, tai ylipäätään Ranskan kielen laitosta niin kuin Suomessa varmaankin joka (?) yliopistossa on Suomen kielen laitos! Mistähän tuokin johtuu... Suomessahan on käsittääkseni pakko opiskella suomen kieltä, jos halajaa äidinkielen tai suomi vieraana kielenä -opettajaksi, mutta Ranskassa ranskan opettajaksi kuulemma pääsee monia eri reittejä, mm. opiskelemalla ensin vieraita kieliä (???) ja sitten käymällä muutaman kurssin, joiden aiheena on ranska äidinkielenä tai vieraana kielenä. Alkaa pikkuhiljaa valjeta, miksi Suomen koulutusjärjestelmä on niin paljon parempi kuin monissa muissa maissa..!

Takaisin niihin mun kursseihin. Kurssit, jotka varmasti pidän, ja joilla pitäisi saada korvattua Suomen ranskan opintoja, käsittelevät lauseoppia, semantiikkaa ja ranskan opetusta vieraana kielenä. Todella mielenkiintoiset kurssit, joita varmaankaan en suorita, ovat psykolingvistiikan ja pragmatiikan kurssit. Psykolingvistiikasta en ole vielä varma, saatan suorittaa sen tai käydä ihan vain tunneilla kuuntelemassa mielenkiinnon vuoksi. Pragmatiikka olisi myös tosi mielenkiintoinen, mutta sen tunnit ovat niin aikaisin aamulla, etten taida pelkän mielenkiinnon vuoksi herätä niitä seuraamaan... :D Koska Suomessa ei ole tarjolla vastaavia kursseja kuin nämä kaksi, en siis hyötyisi niiden suorittamisesta mitenkään. Opintopisteitäkään en tarvitse, koska olen jo syksyn kursseilla saanut täyteen sen KELA:n vaatiman määrän pisteitä.

Näiden lisäksi mulle tulee 1-2 kurssia "erasmus-ranskaa", eli puhtaita kielitaitokursseja erasmuslaisille. Näitä varten oli toissapäivänä tasokoe, jolla meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään; mä "pääsin" edistyneimpien ryhmään. En vain olisi halunnut, koska pelkään, että se on mulle liian haastava, edistyneimmille ei tarjota ollenkaan erillistä kielioppikurssia kuten vähemmän edistyneille, ja lisäksi tunnit ovat vielä huonoon aikaankin. :D Mutta uskoisin, että pystyn osallistumaan myös sille kielioppikurssille, jos vain pyydän. Ja onhan se tietysti hyvä, että ryhmän taso on vähän korkeampi kuin mun, jotta siinä on vähän haastetta... Muut samassa ryhmässä olevat (jotka satun tuntemaan) nimittäin puhuvat hyvin paljon sujuvammin kuin minä. Olisi pitänyt olla suullinen koe tuon meidän kirjallisen kokeen lisäksi! Kyllähän mä saatan kieliopin joten kuten paperilla hallita, mutta entäs kun pitäisi spontaanisti puhua arkipäiväisistä asioista..?

Kursseista tulee siis mitä luultavimmin yhteensä 20op, niin kuin alunperin aavistelinkin. Mullahan ei siis ole mitään rajoituksia tuon opintopistemäärän kanssa, ainoa asia joka merkkaa, on KELA:n ehdot opintotuelle, mutta tämä asia on kunnossa niin kuin kerroin. Aika monilla tuntuu olevan yhtä vapaata kuin meillä suomalaisilla, mutta ainakin romanialaisilla on todella tiukkaa. Heidän on pakko suorittaa vähintään 30op, 29 ei siis riitä. Lisäksi joka ikinen kurssi täytyy hyväksyttää kotiyliopistossa. Mä en mitä luultavammin pystyisi samalla systeemillä tulemaan vaihtoon ollenkaan, koska sopivia kursseja ei vain ole tarpeeksi! :D

Kaiken muun hyvän lisäksi opettajieni opetusmetodit ovat yllättäneet mut todella iloisesti! Olin kuullut kaikilta mahdollisilta ihmisiltä kauhutarinoita siitä, kuinka Ranskassa ei tunneta havainnollistamisvälineitä ja luennot perustuvat saneluun: opettajat lukevat valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja opiskelijat kirjoittavat joka sanan ylös. Mutta toisin kävi, kaikilla kursseilla! Kaikilla luennoilla on käytetty powerpointteja, ja ne laitetaan jopa luentojen jälkeen nettiin! Opettajat ovat oikein erikseen selittäneet, että näillä luennoilla on tarkoitus keskittyä ymmärtämiseen eikä asioiden ylöskirjaamiseen. Näinhän sen pitää ollakin! Olen niin onnessani, ette voi uskoakaan! Kaikki nämä opettajat ovat nuoria, en tiedä vaikuttaako ikä paljonkin opetustyyliin... Myöskin kielten tiedekunnassa saatetaan olla vähän edistyneempiä tällaisissa asioissa. Luentojen lisäksi on pienryhmätunteja, jotka ovat todella hyviä myöskin; harjoittelemme siis käytännössä luennoilla läpikäytyä teoriaa. Opettajat itsessään ovat myös todella mukavia, mitä nyt yksi on aika eriskummallinen ja yksi vähän kuiva. Mutta yksi taas on todella innostava! Opettajat myös puhuvat niin selkeästi ja rauhallisesti, että yleensä pystyn ymmärtämään kaiken. Puhenopeus on varmaan kymmenesosa ranskalaisten normaalista puhenopeudesta..! Yksi iso pelko oli, tajuanko luennoista hölkäsen pölähtävää...

Taidan jättää tämän postauksen tähän, ja kertoa sitten muista jutuista taas kun kerkeän. Ehkä saisin kuviakin taas laiteltua..?

Bonne nuit!

Ei ole aikaa ei

Jaha, piti tänään muka olla aikaa kirjoittaa oikein vallan mittava postaus tänne, mutta kappas kappas, kun pääsen aloittamaan kirjoitusta, kello onkin jo kahta vaille kaksitoista. :D Että juu, jäi sitten taas tältäkin päivältä tämä. Mutta tiedoksi vaan, että täällä ollaan, hengissä ja hyvissä voimissa, paljon on vaan tekemistä ja touhua, varsinkin nyt kun koulukin on alkanut! Mutta kaikki on siis todella mukavaa, koulu, kaverit, illanistujaiset... Ainoa ongelma on tämä netti, jonka kanssa täytyy joka kerta tapella. Yritän jatkossa laittaa enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia, niin ei ainakaan menee aikaa niiden kuvien latautumisen odotteluun.

Huh. Mihin ne päivät oikein katoavat??

Kuvia Orléansin keskustasta, osa 3

Lisää kaunista Orléansia:



Jean d'Arc on täällä joka puolella. On hänen mukaansa nimetty katu, aukio, kauppakeskus... Ensimmäisessä kuvassa on vanha kaupungintalo, jonka edustalla on myöskin d'Arcin patsas, toinen kuva on kaupungin keskusaukiolta.


Ja nyt täytyy lähteä taas!

Lisää kuvia?

Yritän taas laittaa kuvia, kun kerran talonmies antaa meidän tänään olla nettihuoneessa tunnin normaalia myöhempään! Wihii! Voi että kun saisi sen netin omaan huoneeseen, ei tarvitsisi elää kuin alaikäinen... Tänään muuten talomme vastaanottohenkilö sanoi, että ainakin sen nettiyhteyden eteen on tällä viikolla tehty töitä, joten ehkäpä se on todella mahdollista saada omaan huoneeseen vielä kevään aikana, vaikken ole siihen uskaltanut aiemmin uskoa. Toinen vaihtoehto olisi ostaa oma netti, mutta vähän kyllä harmittaisi maksaa kovaa liksaa 6 kuukauden sopimuksesta, jos tässä jo parin viikon päästä saisikin huoneeseensa sen ilmaisen netin... Täytynee vielä odotella.

Tässä siis kuvia Orléansin keskustan kauniista vanhoista rakennuksista:


Jaha, enempää en ehtinyt, täytyy mennä!

Kuvia (toivottavasti)

Ajattelinpas tehdä nyt kuvapostauksen. Eli laitan tähän peräjälkeen niitä kuvia, joita piti laittaa eiliseen postaukseen, ja ehkä joitain muitakin. Aloitan aikasin illalla, joten kuvilla pitäisi olla aikaa latautua... En vain oikein ehdi kirjoittelemaan tässä samalla, kun pitää hoidella täällä netissä kauheasti kaikkia muita juttuja.

Aloitetaans siitä Orléansin kauniista katedraalista:

Kuvat tulevat nyt tosi pieninä, josko ne latautuisivat nopeammin... Vaikkei siltä kyllä vaikuta. Juup. Nyt tämä nettiyhteys ei sitten tunnu toimivan yhtään. Huoh. Mihinkään sivuille en pääse, vaikka signaali on 100% ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Toivottavasti saan nyt edes tämän kirjoituksen postattua ennen kahtatoista, jolloin sali tullaan sulkemaan... Kello on nyt 23:42, toivotaan parasta.

Jo vähän elämää

Pahimman byrokratian jälkeen täällä on pystynyt jo vähän elämäänkin. Viikonloppuna ei onneksi voinutkaan hoitaa oikein mitään käytännön juttuja. Sen sijaan lauantaina oli ensimmäinen erasmuslaisten tapaaminen, eli kierros Orléansin keskustassa parin opiskelijan johdolla. Itse opastus oli aika olematonta, seurasimme paria tyyppiä, jotka eivät esittäytyneet, ja yritimme aina välillä pysähtyessämme kuulla jotakin lyhyistä kommenteista. Mutta ainakin se selvisi, että keskusta on juuri niin pieni kuin luulinkin, ja että tärkeimmät paikat ovat aika lailla siellä missä luulinkin. :) Tulipahan ainakin otettua paljon kuvia Orléansista päiväsaikaan, koska perjantai-iltana siellä käydessäni valokuvaus oli melko mahdotonta.

Paras juttu kierroksessa oli ehdottomasti jo tramimatkalla tapaamaani Gabriellaan tutustuminen. Hän on tsekkiläinen englannin ja ranskan opiskelija matkailupuolella. Tulemme hyvin juttuun ja satumme asumaan samassa rakennuksessakin. Hänen kauttaan tutustuin myös toiseen tsekkiläiseen tyttöön, Vladimiraan, joka on todella mukava myöskin. Tietysti kierroksella tuli tavattua muitakin, mutten ole heidän kanssaan vielä pahemmin viettänyt aikaa.

Tietysti myös kaupunki oli ilo silmälle ja muutenkin oikein mukavan tuntuinen. Tykkään siitä, ettei keskusta ole liian iso, vaan helposti haltuunotettavissa. Täällä on aivan Pariisin Notre Damen näköinen katedraali, aivan todella upea: (eipä tulekaan kuvaa vielä!)

Muutenkin olen ihan innoissani kaikista kauniista vanhoista rakennuksista.

Sunnuntaina menimme Gabriellan ja Vladimiran kanssa uudestaan kaupungille, tällä kertaa lähinnä syömään ja elokuviin, mutta tulipa siinä shoppailtuakin jonnin verran, kun kaupat sattuivat olemaan poikkeusluvalla sunnuntaina auki. Olen jättänyt tänne Ranskaan aika paljon hankintoja tehtäväksi ihan tarkoituksella, josko täältä löytäisi jotakin "erityistä"... No juu, kyllä ne ketjut on täällä melkein samat kuin Suomessa, ja vaikkei ketju olisikaan sama, trendit ovat kuitenkin. Tosin yhden eroavaisuuden olen huomannut: täällä värivaihtoehtoina on jopa muutakin kuin mustaa! Olen ihan onnessani! Myöskin ruskeita laukkuja ja kenkiä tuntuisi olevan tarjolla enemmän kuin Suomessa. Ruskeista laukuista puheenollen... En nyt olisi mitenkään aivan välttämättä sellaista tarvinnut, mutta sellaisen ostin kuitenkin. Morgan de Toin iso ihana laukku, alessa 35€. Täällä se toimii repun korvikkeena ja se on parempi kuin ainoa vanha isompi laukkuni täällä, koska vanhassa laukussa (=kangaskassissa) ei ole vetoketjua, eli sieltä on hyvin helppo näpistää kännykät ja lompakot...

Käytiin myös katsomassa Madagaskar 2, ranskaksi dubattuna tietenkin, ja se oli aika hauska. En kyllä ymmärtänyt puheosuuksista lähes mitään, mistä olin vähän yllättynytkin, mutta juonta oli silti erittäin helppo seurata. Elokuvan kieli oli ilmeisesti hyvin pitkälti puhekieltä, ja sitäpä en ole oikein vielä missään oppinut. Ja oli muuten ihan järkyttävän väkivaltainen leffa! Mikäköhän siinä on ikärajana... Joka tapauksessa, ei sopisi mun mielestä oikein minkään ikäisille lapsille, siinä revittiin väkivallasta huumoria ihan joka ikisessä välissä, mm. vedeltiin mummoa turpaan hyvin yksityiskohtaisesti. Minkälaista maailmankuvaa tuo mahtaa luoda...

Jahas, nyt tuo setä tuolla odottaa mun lähtevän täältä nettihuoneesta, jotta saa sulkea paikat. Vaikka kello on vasta viittä vaille! :D No, välillä menee sitten myöhempään. Juu. Edes ensimmäinen kuva ei ehtinyt latautua tässä ajassa, joten ei voi mitään, jäitte ilman kuvia nyt. :D Yritän laittaa niitä myöhemmin.

A bientôt!

Jatkoa

Pääsinpäs nettiin tänäänkin, vaikka meinasin jo luovuttaa! Noin tuntiin netti ei toiminut, sitten yhtäkkiä alkoikin toimia. Kun ymmärtäisi jotain tästä tietotekniikasta...

Yritän jatkaa siitä, mihin eilen jäin. Matka Pariisin lentokentältä keskustaan kestikin siis pari tuntia kauemmin kuin luulin, eli melkein kolme tuntia! Tähän sisältyi terminaalien välinen junamatka ja kaksi Pariisin paikallisliikenteen junamatkaa sekä ruokailu lentokentällä. Olin niin väsynyt matkalaukkujeni raahaamisesta pitkin asemien portaita ja kaikesta muusta häsläyksestä, että ihan mielelläni lähdin kahdeksan junalla Orléansiin... Juna- ja tramimatkat menivät hyvin (tram on siis samanlainen kulkupeli kuin Tampereelle kaavailtu "pikaratikka"), ihmiset onneksi tarjosivat jopa oma-aloitteisesti apuaan matkalaukkujen kannossa ja nostelussa, ja pääsin päätepysäkilleni kampusalueen laidalle, josta oli tarkoitus kävellä ennalta katsottua reittiä läheiselle hotellille. Tämä ei ollutkaan sitten niin yksinkertaista...

Pakkastahan oli 10 astetta, mikä on varmaankin Orléansin vuosikymmenen ennätys, ja vaikka pipo ja tuplalapaset olikin mukana, en ollut ihan näin kovaan pakkaseen varautunut. Tähän kun lisättiin se, että Google Mapsista tulostamani kartta näytti hotellin olevan eri paikassa kuin se oikeasti oli, soppa oli valmis. Epätoivo alkoi hiipiä takaraivoon, kun hotelli ei ollut siellä missä piti, itse asiassa kartta ei muutenkaan tuntunut pitävän paikkaansa, en tiennyt yhtään mistä olisin hotellia etsinyt, sormet olivat umpijäässä, voimat täysin lopussa ja yhteensä 30 kiloa tavaraa raahattavana perässä pitkin metrin levyisiä jalkakäytäviä, jotka olivat lumen peitossa. Mutta McDonald's pelasti! :D Se oli ainoa paikka, jonne näytin pääsevän lämpimään, syömään jotakin ja miettimään, mitä ihmettä nyt teen. Mutta kappas kappas, McDonald'sin vieressä oksien takaa pilkottikin hotellini kyltti! Kuinka onnellinen voi ihminen ollakaan!

No, onni sai hieman väistyä ahdistuksen tieltä kun hotellin vastaanotossa ei ollut henkilökuntaa, eikä vastaanotossa ollut sisäänkirjautumisautomaatti toiminut. Onneksi löysin lopulta puhelinnumeron, johon soitettuani sain huoneeni ovikoodin ja pääsin sisään. Tuhannet kiitokset myös kahdelle hotellin asukkaalle, jotka kantoivat matkalaukkuni hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Olin tietysti todella onnellinen huoneeseen pääsystä, mutta silti vähän kismitti se, etten päässytkään pois kylmästä ja pimeästä; huoneessakin oli kylmää ja pimeää. :D Patteri oli kylmänä eikä lampuista toiminut kuin yksi nurkkalamppu.


Patteri kuitenkin onneksi lämpeni suhteellisen nopeasti, joten laitoin yövaatteeni sen eteen lämpiämään. Nettiyhteyden toivossa kaivoin koneenikin esille, mutta yhteyttä varten olisi ilmeisesti tarvinut vastaanotosta jonkin salasanan, mikä selvisi lähtiessä...


Viimeiseen hetkeen asti oli kuitenkin pakko pitää kaikki ulkovaatteet päällä.


Aamulla sain kokea, ettei tähän hotelliin tosiaan kannata kantaa vajaata 40 euroa, kun vieressä on muitakin samanhintaisia hotelleja; ne eivät voi olla paljon huonompia. Kun menin maksamaan huonetta lähtiessäni, sain odotella vastaanotossa erittäin hyvän tovin vastaanoton kelloa soitellen. Sain onneksi loppujen lopuksi jätettyä matkatavarani hotellille hoitaakseni paperisotaa kampuksella, mutta kun tulin sovittuna aikana hakemaan tavaroitani, jouduin odottamaan vastaanotossa puoli tuntia, eikä henkilökuntaa vain kuulunut. Lähdin sitten takaisin hoitelemaan asioitani, koska aikaa ei todella ollut tuhlattavaksi. Illalla tulin hotellille uudestaan, ja silloin kumma kyllä sain tavarani oikein näppärästi. Muistakaa siis hotellin nimi Nuit d'Hotel Olivet = ei hyvä.

Keskiviikkona oli siis ensimmäinen paperisotapäivä. Silloin sain kuin sainkin huoneeni avaimen ja pääsin kotiutumaan. Toisena päivänä eli torstaina sain hankittua pankkitilin ja kotivakuutuksen. Tänään perjantaina sain opiskelijakortin ja ostin bussi/tramikortin. Ihmiset ovat kaikissa toimistoissa olleet todella mukavia ja avuliaita, on tuntunut siltä, että meistä vaihtareista pidetään huolta, jopa pankissa. Niitä toimistoja on vain aika paljon. Yliopistoon kirjautuminen hoidetaan kahdessa eri kansainvälisten asioiden toimistossa ja asuntoasiat yleisessä asuntotoimistossa sekä oman talon vastaanotossa. Asiaa helpottaisi, kun tietäisi, mikä asia ja paperi käsitellään missäkin osoitteessa ja jos vielä tämän lisäksi toimistojen henkilökunta antaisi kerralla mukaan kaikki tarvittavat dokumentit. Tästä syystä asioiden hoito on jokseenkin viivästynyt, vaikka kaikki mun miljoonat dokumentit ovatkin olleet kunnossa, niitä on ollut jopa liikaa ja kaikista on jäänyt monta kopiota.

Ainoa, missä kämmäsin, oli MasterCardin koodi... En ole vielä ikinä joutunut tuota koodia käyttämään, joten unohdin täysin, että maksaessani sillä paikan päällä (eikä netissä), täytyy käyttää koodia... En sitä muistanut, se ei ollut missään ylhäällä, Rikukin oli tietysti töissä, joten kotoa koodia ei saanut tietoon, enkä siis voinut maksaa vuokraani! Onneksi loppujen lopuksi se kelpasi, että maksoin osan vuokrasta (eli koko kevään vuokrasta) muilla välineillä. Loppuosaa yritin mennä maksamaan tänään, mutta kappas, toimisto olikin koko päivän kiinni, vaikka uusia vaihtareita saapuu koko ajan, ja kaikkien tarvitsisi asioida tuossa toimistossa! Ja mikä vielä mielenkiintoisempaa, sama vaihtarivirta jatkuu ensi viikolla, mutta toimisto on kuulemma koko ensi viikon kiinni!! Nyt ei voi yhtään ymmärtää. En tiedä sitten, oliko sillä vastaanottohenkilöllä ihan oikeaa tietoa... Mutta juu, täällä on myös kaikki byroot ihan mielenkiintoisiin aikoihin auki (eli kiinni). Ikinä ei voi tietää.

Huoneeseeni olen todella tyytyväinen. Se on juuri sellainen kuin netissä olleessa esittelyvideossa, vaikka pelkäsin esittelyversion olleen todellisuutta miljoona kertaa parempi. Kaikki toimii (no, paitsi yölamppu), on ehjää ja puhdasta. Ja tämä 9 neliön pakkaus on todellakin tilaihme! Vihreä seinä piristää muuten hyttimäistä tunnelmaa ja kompensoi rautaverhojen vankilaviboja...


Sain onneksi vuokrattua yliopistolta luvatusti vuodesetin, toisin kuin edelliset suomalaisvaihtarit, johon kuului kaksi täkkiä, putkityyny ja lakanoita. Olin pakannut oman tyynyn tyhjiöpussissa mukaan, ja onneksi niin, sillä mun niskani ei ainakaan aiemmin ole ihan tottunut siihen putkiversioon... Tuleville vieraille tiedoksi, että se on sitten teidän tyynynne! ;D Lakanat olivatkin aika palikkatesti, en oikeasti saanut kolmesta lakanasta kahta sopimaan patjan enkä peittojen kanssa yhteen. Aluslakanan näköinen olisi varmaankin ollut tarkoitus laittaa paikallisen tavan mukaan täkin alle, mutta päätin käyttää sen aluslakanana. Täytynee ostaa niitä lisää, jotta saan jotakin noiden täkkienkin päälle... Ne nimittäin lievästi tuntuvat sekä iholla että hengityselimissä. :/

Onneksi iho ei ole vielä päässyt pahemmin täkkien kanssa kosketuksiin, koska olen nukkunut lähes ulkovaatetus päälläni. :D Huoneessa on kyllä patteri, joka jonkin verran lämmittää ollessaan täysillä, mutta yöksi lämmitys ilmeisesti laitetaan pois päältä. Kun sängyn vieressä on vielä kolme vetävää ikkunaa, paksujen vaate- ja täkkikerrostenkin alla on kylmä. Onneksi nämä pakkaset ovat täällä todella harvinaisia, joten odottelen vain lämpimämpien aikojen saapumista...

Ajatelkaa, yhteen neliöön (mittasin huvikseni) saa mahdutettua sekä kylpyhuoneen että osittaisen keittiön! :D


Muuten kylppäri on oikein näppärä, kaikelle on paikkansa ja noin, mutta suihkutila on kyllä vähän turhan pieni: kyynerpäät ovat melkein mustelmilla tukanpesun jälkeen. Tiedän muun muassa kaksi parimetristä miestä, jotka eivät oikeasti mahtuisi sinne. Että tervetuloa käymään vaan, Erkka ja Jaakko! :D Tungin kuvaan jalkani demonstroidakseni tilan kokoa.


Ostin alle parilla eurolla kappale vähän astioita ja kaikkia muitakin kotitarpeita, ja kyllä tämä huone nyt ihan asuttava on. Vielä täytyy tehdä vähän hankintoja, ilmeisesti on ostettava myös ruuanlaittovälineet, koska kaikki yliopiston vuokra-astiat loppuivat jo syksyllä.


Nyt täytynee vihdoin lopettaa tämä kilometripostaus. Kuvia kampusalueelta ja Orléansista (jos niitä huomenna saan otettua) laitan sitten myöhemmin. Kuvien lataaminen on ihan tuhottoman hidasta... Huomenna on tiedossa kaupunkiin tutustumista ja vihdoin muidenkin kuin toimistontätien näkemistä, eli ensimmäinen erasmuslaisten yhteinen tapaaminen. Varmaankin sunnuntaina tulen postailemaan lisää! Onnittelut sinulle, joka jaksoit lukea koko postauksen alusta loppuun asti (eli äitille)! :D

Vihdoin nettiyhteys!

No niin!

Vihdoin pääsin kunnolla käyttämään nettiä, en valitettavasti omassa huoneessani, mutta oman taloni nettihuoneessa sentään. Ilmeisesti toistaiseksi ei ole mahdollista saada nettiä omaan huoneeseen, ja vaikka kuulemma asiaa korjataan paraikaa, en yhtään luota siihen, että se saadaan kuntoon tämän kevään aikana...

Ihan valtavastihan tässä on jo ehtinyt kertyä raportoitavaa, vaikea keksiä mistä sitä aloittaisi... Kai sitä aikajärjestyksessä olisi edettävä, mutta täytyy varoa, etten käytä tähän postaukseen koko yötä... :D

Tiistaina siis lensin Pariisiin ja saavuin samana iltana Orléansiin. Helsinki-Vantaalla oli vähän rankkaa, kun tuntui niin ikävältä jättää Riku kentälle... Lento meni kuitenkin oikein mukavasti lähinnä nukkuessa valtavaa univelkaa pois. Lähtöpäivänä oli niin mahtava talvisää, aurinkoista, puuterilunta eikä edes liian kylmä, että oli melkein ikävä lähteä täältä etelämpään... Yläkulmassa olevasta kuvasta näette, kuinka hienolta jäinen Suomi ilmasta näytti. En osaa näköjään vielä käyttää tuota kuvanlisäystoimintoa, toivottavasti seuraava onnistuu paremmin! :D En tosin aio laittaa kaikkia kuvia mitä aluksi meinasin, koska tuonkin kuvan lataamisessa kesti vähintään 5 minuuttia... Joka tapauksessa, oli mielenkiintoista seurata kuinka jossain vaiheessa herätessäni ikkunastani näkyikin odotetusti Keski-Euroopan viljapellot, mutta seuraavan kerran katsoessani pellot olivatkin täysin lumen peitossa!

Noh, lento oli siis Pariisissa neljältä päivällä, ja mun oli tarkoitus käydä vähän kaupungilla lähinnä alennusmyyntejä tiirailemassa... Nähtävyydet olen nähnyt jo äitin kanssa vuonna 2001, ja enköhän tule niitä kiertelemään vielä moneen kertaan tänä keväänä... Shoppailusuunnitelmani menivät kyllä pahasti metsään, kun tajusin, kuinka kauan kestää ylipäätään päästä lentokentältä keskustaan! ......

Ai jaha, nyt tuli talonmies sulkemaan nettihuoneen. Täytyy ilmeisesti jatkaa huomenna. Laitan nyt kuitenkin tämän tynkäpostauksen, jotta kuulette musta edes jotakin! Toivottavasti pääsen huomenna jatkamaan!

A demain!