Jaa oliko mulla blogikin?

Niin. Tiesinhän, että siinä käy näin. Olen justiinsa tällainen. Pari viikkoa saatan jaksaakin kirjoitella, mutta sitten tulee kaikkea ”akuutimpaa” hoidettavaa. Sitten kun olisikin vähän aikaa, tuntuu, että on jo kertynyt niin paljon kerrottavaa, että sen kirjoittamiseen täytyisi varata enemmän aikaa kuin on tarjolla. Ja kerrottavaa kertyy lisää. Ja lisää. Sitä on jo niin paljon, ettei tunnu mahdolliselta kertoa kaikkea. Tulee loma Suomessa, ja kerronkin jo kaikki kuulumiset perheelle ja parille kaverille. Tuntuu, että johan olen kaiken kertonut, ei kai niitä tarvitse enää blogiin kirjoittaa. Lisäksi kirjoitan kuulumisia muita kautta jatkuvasti Rikulle ja äidille. Soppaan lisätään ainainen tappelu netin kanssa (ja monesti uusiutuva harhaluulo siitä, että ”ihan kohta saan käyttööni kunnon netin, sitten voin bloggailla!”) ja minun lievä perfektionismini: en haluaisi kirjoittaa vain vähän jotakin, vaan haluaisin kertoa kunnolla kaiken ja vielä kuvien kanssa. No, eihän sellainen onnistu näin laiskalla luonteella ja teknisten ongelmien kanssa.

Jatkossa voisin yrittää ottaa erilaisen otteen: kunhan nyt laittaisin tänne edes jotakin aina silloin tällöin tämän loppuajan. Pari kaveria on kuitenkin vihjaillut, että joskus voisi vaikka päivittääkin..! Koska nettiongelmat jatkuvat, täytyy kirjoittaa teksti ilman nettiä ja laittaa se sitten nettiin kun se onnistuu. Tämä kyseinen postaus on kirjoitettu maanantaina 13.4. Kuvien laitto on nyt mahdotonta. Viikon kuluttua mun PITÄISI vihdoin ja viimein, pariksi viimeiseksi kuukaudeksi, saada toimiva, nopeahko netti ja vielä omaan huoneeseeni! Peukut pystyssä, että kaikkien ongelmien jälkeen se nyt onnistuisi.

Pakko kai tässä on yrittää jollain tavalla summata elämää täällä sitten viime päivityksen. Ensinnäkin, tammikuun jälkeen en ole opiskellut. Tiedekuntamme on nyt lakossa yhdettätoista viikkoa, eikä loppua näy. Lakko on maanlaajuinen, mutta kaikki yliopistot eivät ole (enää) lakossa, eivätkä kaikki yliopistojen tiedekunnat ole lakossa. Lakolla yritetään saada hallitus muuttamaan laajaa uudistussuunnitelmansa, joka heikentäisi opettaja-tutkijoiden asemaa ja monia muita pienempiä, eri koulutusasteiden opiskelijoiden asioita. Tällä hetkellä meidän yliopistomme opiskelijoiden selvä enemmistö haluaisi lakon loppuvan, mutta lakon ”kärkiryhmä” ei suostu kuuntelemaan. Viime viikolla lakon jatkumisesta järjestettiin netissä äänestys, jonka lopputulos oli täysin selvä: opettajien ja opiskelijoiden murskaenemmistö haluaisi aloittaa tunnit uudestaan huomenna tiistaina. Lakkoilijat kuitenkin ilmoittivat, ettei tällä äänestyksellä ole mitään arvoa, koska kysymyksenasettelu oli johdatteleva, ja ainoastaan ”lakkokokouksissa” toimitetut äänestykset ovat päteviä. Eli he ovat olevinaan demokratian malliesimerkkejä, mutteivät silti ota enemmistön selvää mielipidettä kuuleviin korviinsa. Jotenkin en ole yllättynyt. Heidän lakkoiluunsa on kuulunut mm. piknikkejä ja ”lakkoöitä” urheiluhallissa. Nämä tapahtumat ovat varmasti saaneet Sarkozyn polvet tutisemaan.

Onneksi me erasmuslaiset olemme kuitenkin pystyneet koko ajan käymään meille tarkoitetuilla ranskan kielitaitokursseilla. Olen siis sen verran opiskellut, että kaksi kertaa viikossa olen käynyt oppimassa ranskaa ja tehnyt vähän läksyjä. Lisäksi yhden yliopiston kurssin opettaja on antanut netin välitykselle meille pari tehtävää lakon aikana tehtäviksi. En ole vieläkään saanut niitä valmiiksi. Jotenkin ei ole minkäänlaista motivaatiota tehdä paria tehtävää, kun vaikuttaa siltä, ettei sitä kurssia kuitenkaan kokonaan suoriteta. Yhdessä vaiheessahan laadittiin uusi opetussuunnitelma tälle lukukaudelle sen pohjalta, että lakko kestäisi kaksi kuukautta ja tunnit aloitettaisiin uudestaan huhtikuun alussa. Tässä suunnitelmassa olisi ollut tunteja huhti- ja toukokuun ajan, ja kesäkuussa oltaisiin tehty kokeita. (Alkuperäisessä suunnitelmassa kaikki tapahtui kuukauden aiemmin.) Nyt kun lakko kuitenkin edelleen jatkuu, vaikuttaa siltä, ettei tunteja ehditä mitenkään enää pitää, vaikka tehtäisiin millaisia erityisjärjestelyitä. Vaihtoehtoina on väläytelty sitä, että koko lukukausi järjestettäisiin uudestaan ensi vuonna (mikä ei kylläkään ole mahdollista..!), tai että kaikki yliopiston opiskelijat saisivat kaikista kursseistaan suoritusmerkinnän, olivat sitten oikeasti opiskelleet tai eivät. Pahimmillaan siis monilla ei käytännössä olisi ollut lainkaan kursseja, mutta opintorekisterissä kuitenkin näkyy, että tällainen ja tällainen kurssi on suoritettu. Juu, mukavaahan se on saada pojoja rekisteriin lomailemalla, mutta entäs jatkossa? Entä kun tämän kevään asioita tarvitaan seuraavilla kursseilla? Entä jos käy jopa niin hassusti, että joku tarvitsisi tämän kevään asioita tulevassa työssään? ”Joo, kyllähän mä paperilla olen saanut tähän asiaan pätevyyden, mutta oikeasti en kyllä tiedä siitä hölkäsen pölähtävää.” Vive la France!

Nyt siis kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. No, tämähän on ollut tilanne jo helmikuun alusta lähtien, mutta silloin sentään oli toivoa. Silloin ei ollut samoja ongelmia kuin nyt: tässä vaiheessa vaihtoa olisi ihan mukavaa tietää, missä kuussa tulen täältä Suomeen. Alun perin piti lähteä toukokuun lopussa, uuden opetussuunnitelman nähtyäni päätin jäädä kesäkuun loppuun. Nyt en tiedä, tullaanko tunteja enää pitämään ollenkaan, eli olisinko täällä kesäkuussa aivan tyhjänpanttina niin kuin tähänkin asti, vai olisiko silloin edessä kova rutistus, jotta kurssit saisi suoritettua. Muuten pystyisin ehkä epätietoisuuden kanssa elämäänkin, mutta kun olen nyt jopa hakenut kesätöitä, ei tämä aikatauludilemma varsinaisesti tee minusta houkuttelevaa työnhakijaa! ”Tekisin mielelläni töitä heinä- ja elokuun, ja katteltaisiinko sitä kesäkuuta sitten myöhemmin?” Vielä en ole muita töitä hakenutkaan, mutta sähköpostiin saapui LEXICA:n postituslistan kautta työilmoitus englannin tukiopettamisesta kesällä. Vastasin siihen innoissani, koska juuri tuollaisia englannin/ranskan opettamis- ja käännöstöitä kesällä haluaisinkin tehdä (mitä luultavimmin osa-aikaisen kassatyön ohessa). Mutta jos he haluavat jonkun töihin kesäkuussa, enkä ole varma olenko silloin Suomessa vai en, he ottavat jonkun muun. Jos tällä viikolla ei tule selkoa siihen, miten tämä lukukausi hoidetaan, teen kyllä sen päätöksen, että lähden täältä toukokuun lopussa. Monien erasmuslaisten on joka tapauksessa pakko lähteä täältä silloin. Hoitakoot minulle ne opintopisteet jollakin konstilla, ei ole minun ongelmani, ja toisaalta olen niin onnekkaassa asemassa, etten edes tarvitsisi niitä pisteitä (koska vuoden pistesaldoni riittää jo KELA:lle). Eli se ei hyödyttäisi minua mitenkään, että saisin jollakin ihmejärjestelyllä ne kurssit suoritettua, jos en oikeasti opi mitään; silloin en voi saada Suomessa näitä kursseja korvattua.

Huoh. Vähän negatiivinen kuva ehkä tuli nyt tästä vaihtoajastani! Vaan olkaa huoleti, oikeasti täällä on ollut tosi kivaakin! Onneksi tylsistyn vain äärimmäisissä olosuhteissa (enpä oikeastaan muista, koska olisin ollut oikeasti tylsistynyt?)... Kerron joskus toiste niitä mukavia juttuja täältä. Hyvin menee kuitenkin, ja olen pystynyt jossain määrin ottamaan tämän lakon loman kannalta, ja loma tuli enemmän kuin tarpeeseen hullun opiskelusyksyn jälkeen... Kyllä täällä laiskan kelpaa olla koko kevät tekemättä mitään! ;)