Jäädä?

Taisin tehdä vähän hätiköidysti tuon edellisen postauksen. Olin niin lopen kyllästynyt tähän lakkotouhuun ja ärsyyntynyt kaikesta epätietoisuudesta, että teki vain mieli irtisanoutua kaikesta ja lähteä kotiin. Juuri ennen postauksen kirjoittamista vielä myös luulin, että voisin kesäkuussa Suomessa suorittaa ranskan perusopintoja, jotka tänä keväänä jäävät välistä, ja joiden suorittaminen myöhemmin olisi ollut joko mahdotonta tai äärimmäisen hankalaa. Kesätenttiminen ei nyt kuitenkaan onnistu, vaan ne on pakko suorittaa ensi vuonna, mikä tulee olemaan hankalaa, muttei siis mahdotonta. Lisäksi haaveilin siitä opetustyöstä, joten kesäkuu Suomessa vaikutti todella paljon auvoisemmalta.

Kaiken lisäksi opiskelumotivaationi täällä on ihan nollassa. Koko kevät ollaan voitu olla kuin Ellun kanat, ja nyt yhtäkkiä, kun kaikkien muiden tiedekuntien opiskelijat jäävät kesälaitumille ja aurinko porottaa, pitäisikin alkaa raataa kellon ympäri?? Jotkut opettajat kun edelleen haaveilevat siitä, että kurssit suoritettaisiin "kunnolla", mika kuulemma voi tarkoittaa mm. "yöyliopistoa"..? Toivon todella, että tuolla sentään tarkoitetaan iltaisin olevia lisätunteja, eikä YÖLLÄ pidettaviä tunteja, mutta asiasta suoraan kuullut vaihtari luulee tuon todella tarkoittavan yöaikaa. Juuh... Joka tapauksessa sitten jos ja kun tunnit alkavat, niita tulisi olemaan vähintään tuplamäärä viikossa. Ihan sairasta.

Mutta mutta... Kaikesta huolimatta olisi tietysti järkevintä jäädä tänne. Ennen kaikkea ranskan oppimisen vuoksi. Ja ehkä siinä sitten voi oppiakin jotain, jos touko- ja kesäkuu opiskellaan yötä päivää...

Ainakin eilisellä keikalla oli ihan sikkekivaa! Hetken pystyin olemaan stressaamatta näistä Orléansin ja myös Suomen opiskelukuvioista... Vanhoilla reggae-herroilla oli sellainen meininki päällä, että nuoremmilla polvet tutisee! Aivan mahtavaa antautumista... YouTubesta voi kuunnella jos kiinnostaa, muttei se meininki valitettavasti sitä kautta oikein välity. :/ Je vous présente: U Roy & Pablo Moses.