Jäädä?

Taisin tehdä vähän hätiköidysti tuon edellisen postauksen. Olin niin lopen kyllästynyt tähän lakkotouhuun ja ärsyyntynyt kaikesta epätietoisuudesta, että teki vain mieli irtisanoutua kaikesta ja lähteä kotiin. Juuri ennen postauksen kirjoittamista vielä myös luulin, että voisin kesäkuussa Suomessa suorittaa ranskan perusopintoja, jotka tänä keväänä jäävät välistä, ja joiden suorittaminen myöhemmin olisi ollut joko mahdotonta tai äärimmäisen hankalaa. Kesätenttiminen ei nyt kuitenkaan onnistu, vaan ne on pakko suorittaa ensi vuonna, mikä tulee olemaan hankalaa, muttei siis mahdotonta. Lisäksi haaveilin siitä opetustyöstä, joten kesäkuu Suomessa vaikutti todella paljon auvoisemmalta.

Kaiken lisäksi opiskelumotivaationi täällä on ihan nollassa. Koko kevät ollaan voitu olla kuin Ellun kanat, ja nyt yhtäkkiä, kun kaikkien muiden tiedekuntien opiskelijat jäävät kesälaitumille ja aurinko porottaa, pitäisikin alkaa raataa kellon ympäri?? Jotkut opettajat kun edelleen haaveilevat siitä, että kurssit suoritettaisiin "kunnolla", mika kuulemma voi tarkoittaa mm. "yöyliopistoa"..? Toivon todella, että tuolla sentään tarkoitetaan iltaisin olevia lisätunteja, eikä YÖLLÄ pidettaviä tunteja, mutta asiasta suoraan kuullut vaihtari luulee tuon todella tarkoittavan yöaikaa. Juuh... Joka tapauksessa sitten jos ja kun tunnit alkavat, niita tulisi olemaan vähintään tuplamäärä viikossa. Ihan sairasta.

Mutta mutta... Kaikesta huolimatta olisi tietysti järkevintä jäädä tänne. Ennen kaikkea ranskan oppimisen vuoksi. Ja ehkä siinä sitten voi oppiakin jotain, jos touko- ja kesäkuu opiskellaan yötä päivää...

Ainakin eilisellä keikalla oli ihan sikkekivaa! Hetken pystyin olemaan stressaamatta näistä Orléansin ja myös Suomen opiskelukuvioista... Vanhoilla reggae-herroilla oli sellainen meininki päällä, että nuoremmilla polvet tutisee! Aivan mahtavaa antautumista... YouTubesta voi kuunnella jos kiinnostaa, muttei se meininki valitettavasti sitä kautta oikein välity. :/ Je vous présente: U Roy & Pablo Moses.

Jäädäkö vai eikö jäädä?

Nyt tiistaina sain jopa puhutta kaikkien (eli kahden) opettajieni kanssa, ja kävi ilmi, että vaikka jotkut opettajat ovatkin tällä viikolla aloittaneet uudestaan tuntien pidon, minun opettajani jatkavat lakkoa. Toinen sanoi myös, että hänen osaltaan kurssien uudelleen aloittaminen menisi joka tapauksessa toukokuun puolelle, koska hän on ensi viikon jossakin seminaarissa ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo kevätloma... Eikös tässä nyt muka ole jo ehditty lomailla..?? No, joka tapauksessa, näyttää vähän siltä, että mulla tulee olemaan kursseja vasta toukokuussa jos silloinkaan, joten kurssini ovat joka tapauksessa "pilalla". En siis usko, että hyödyttäisi kauheasti jäädä tänne kesäkuuksi suorittelemaan joitakin kokeita (joilla testataan siis mitä häh, eihän tässä ole mitään ehditty oppia??), jotka voisin hoitaa pois alta jo toukokuussa... Tämä toinen opettaja ainakin sanoi, ettei olisi mikään ongelma jos lähtisin toukokuussa. Kaikki järjestyy.

Jaa-a. En kyllä oikeasti tiedä. Jos lähtisin toukokuussa, mun pitäisi jo parin viikon sisällä kirjoittaa yliopistolle kirje, jossa ilmoitan tästä ennenaikaisesta lähdöstä. Eli päättää täytyy pian. Täytyisiköhän yrittää oikein järjestelmällisesti selvittää päätään tässä:

Miksi jäädä kesäkuuksi?
- voisin EHKÄ päästä opiskelemaan enemmän
- ranskani parantuisi
- voisin ehtiä toteuttamaan vielä ne pari matkaa, joita olin suunnitellut Rikun kanssa (Lontoo, Grenoble, Bordeaux...) (tosin nämä saattavat olla toteutettavissa myös toukokuussa)
- täällä olo voisi olla jopa taloudellisesti kannattavampaa kuin Suomessa, jos en saa kesäkuuksi kunnon töitä
- täällä on kesäkuussa takuuvarmasti paremmat kelit kuin Suomessa!

Miksi lähteä toukokuun lopussa?
- pääsisin kotiin Rikun luo!
- näkisin kaikki muutkin ihanat ihmiset!
- "pääsisin" kirjoittamaan esseen, jonka olen luvannutkin kesäkuussa palauttaa
- voisin tehdä töitä, ehkä jopa opetustyötä, joka tuntuisi miljoona kertaa arvokkaammalta kuin parin pilatun kurssin väkisin suorittaminen
- voi olla, ettei kesäkuussa edes järjestetä minkäänlaista opetusta, vaan olisin täällä tyhjänpanttina kuten tähänkin asti

No, eipä tuo mitään auttanut. Plussia ja miinuksia löytyy tasaisesti kummastakin vaihtoehdosta. Kun edes tietäisi mitä täällä tulee tapahtumaan ja saanko Suomesta töitä, olisi niin paljon helpompi päättää. Siitä hakemastani opetustyöstä ei ole vielä kuulunut mitään. Vähän veikkaan, että se on jo annettu jollekulle muulle. Voisin vielä kuitenkin tämän viikon odottaa jonkinlaista vastausta...

Voisiko joku auttaa mua? Mitä te tekisitte?

(Tänä iltana en onneksi ehdi asiaa miettiä, mennään nimittäin reggae-keikalle!)

Jaa oliko mulla blogikin?

Niin. Tiesinhän, että siinä käy näin. Olen justiinsa tällainen. Pari viikkoa saatan jaksaakin kirjoitella, mutta sitten tulee kaikkea ”akuutimpaa” hoidettavaa. Sitten kun olisikin vähän aikaa, tuntuu, että on jo kertynyt niin paljon kerrottavaa, että sen kirjoittamiseen täytyisi varata enemmän aikaa kuin on tarjolla. Ja kerrottavaa kertyy lisää. Ja lisää. Sitä on jo niin paljon, ettei tunnu mahdolliselta kertoa kaikkea. Tulee loma Suomessa, ja kerronkin jo kaikki kuulumiset perheelle ja parille kaverille. Tuntuu, että johan olen kaiken kertonut, ei kai niitä tarvitse enää blogiin kirjoittaa. Lisäksi kirjoitan kuulumisia muita kautta jatkuvasti Rikulle ja äidille. Soppaan lisätään ainainen tappelu netin kanssa (ja monesti uusiutuva harhaluulo siitä, että ”ihan kohta saan käyttööni kunnon netin, sitten voin bloggailla!”) ja minun lievä perfektionismini: en haluaisi kirjoittaa vain vähän jotakin, vaan haluaisin kertoa kunnolla kaiken ja vielä kuvien kanssa. No, eihän sellainen onnistu näin laiskalla luonteella ja teknisten ongelmien kanssa.

Jatkossa voisin yrittää ottaa erilaisen otteen: kunhan nyt laittaisin tänne edes jotakin aina silloin tällöin tämän loppuajan. Pari kaveria on kuitenkin vihjaillut, että joskus voisi vaikka päivittääkin..! Koska nettiongelmat jatkuvat, täytyy kirjoittaa teksti ilman nettiä ja laittaa se sitten nettiin kun se onnistuu. Tämä kyseinen postaus on kirjoitettu maanantaina 13.4. Kuvien laitto on nyt mahdotonta. Viikon kuluttua mun PITÄISI vihdoin ja viimein, pariksi viimeiseksi kuukaudeksi, saada toimiva, nopeahko netti ja vielä omaan huoneeseeni! Peukut pystyssä, että kaikkien ongelmien jälkeen se nyt onnistuisi.

Pakko kai tässä on yrittää jollain tavalla summata elämää täällä sitten viime päivityksen. Ensinnäkin, tammikuun jälkeen en ole opiskellut. Tiedekuntamme on nyt lakossa yhdettätoista viikkoa, eikä loppua näy. Lakko on maanlaajuinen, mutta kaikki yliopistot eivät ole (enää) lakossa, eivätkä kaikki yliopistojen tiedekunnat ole lakossa. Lakolla yritetään saada hallitus muuttamaan laajaa uudistussuunnitelmansa, joka heikentäisi opettaja-tutkijoiden asemaa ja monia muita pienempiä, eri koulutusasteiden opiskelijoiden asioita. Tällä hetkellä meidän yliopistomme opiskelijoiden selvä enemmistö haluaisi lakon loppuvan, mutta lakon ”kärkiryhmä” ei suostu kuuntelemaan. Viime viikolla lakon jatkumisesta järjestettiin netissä äänestys, jonka lopputulos oli täysin selvä: opettajien ja opiskelijoiden murskaenemmistö haluaisi aloittaa tunnit uudestaan huomenna tiistaina. Lakkoilijat kuitenkin ilmoittivat, ettei tällä äänestyksellä ole mitään arvoa, koska kysymyksenasettelu oli johdatteleva, ja ainoastaan ”lakkokokouksissa” toimitetut äänestykset ovat päteviä. Eli he ovat olevinaan demokratian malliesimerkkejä, mutteivät silti ota enemmistön selvää mielipidettä kuuleviin korviinsa. Jotenkin en ole yllättynyt. Heidän lakkoiluunsa on kuulunut mm. piknikkejä ja ”lakkoöitä” urheiluhallissa. Nämä tapahtumat ovat varmasti saaneet Sarkozyn polvet tutisemaan.

Onneksi me erasmuslaiset olemme kuitenkin pystyneet koko ajan käymään meille tarkoitetuilla ranskan kielitaitokursseilla. Olen siis sen verran opiskellut, että kaksi kertaa viikossa olen käynyt oppimassa ranskaa ja tehnyt vähän läksyjä. Lisäksi yhden yliopiston kurssin opettaja on antanut netin välitykselle meille pari tehtävää lakon aikana tehtäviksi. En ole vieläkään saanut niitä valmiiksi. Jotenkin ei ole minkäänlaista motivaatiota tehdä paria tehtävää, kun vaikuttaa siltä, ettei sitä kurssia kuitenkaan kokonaan suoriteta. Yhdessä vaiheessahan laadittiin uusi opetussuunnitelma tälle lukukaudelle sen pohjalta, että lakko kestäisi kaksi kuukautta ja tunnit aloitettaisiin uudestaan huhtikuun alussa. Tässä suunnitelmassa olisi ollut tunteja huhti- ja toukokuun ajan, ja kesäkuussa oltaisiin tehty kokeita. (Alkuperäisessä suunnitelmassa kaikki tapahtui kuukauden aiemmin.) Nyt kun lakko kuitenkin edelleen jatkuu, vaikuttaa siltä, ettei tunteja ehditä mitenkään enää pitää, vaikka tehtäisiin millaisia erityisjärjestelyitä. Vaihtoehtoina on väläytelty sitä, että koko lukukausi järjestettäisiin uudestaan ensi vuonna (mikä ei kylläkään ole mahdollista..!), tai että kaikki yliopiston opiskelijat saisivat kaikista kursseistaan suoritusmerkinnän, olivat sitten oikeasti opiskelleet tai eivät. Pahimmillaan siis monilla ei käytännössä olisi ollut lainkaan kursseja, mutta opintorekisterissä kuitenkin näkyy, että tällainen ja tällainen kurssi on suoritettu. Juu, mukavaahan se on saada pojoja rekisteriin lomailemalla, mutta entäs jatkossa? Entä kun tämän kevään asioita tarvitaan seuraavilla kursseilla? Entä jos käy jopa niin hassusti, että joku tarvitsisi tämän kevään asioita tulevassa työssään? ”Joo, kyllähän mä paperilla olen saanut tähän asiaan pätevyyden, mutta oikeasti en kyllä tiedä siitä hölkäsen pölähtävää.” Vive la France!

Nyt siis kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. No, tämähän on ollut tilanne jo helmikuun alusta lähtien, mutta silloin sentään oli toivoa. Silloin ei ollut samoja ongelmia kuin nyt: tässä vaiheessa vaihtoa olisi ihan mukavaa tietää, missä kuussa tulen täältä Suomeen. Alun perin piti lähteä toukokuun lopussa, uuden opetussuunnitelman nähtyäni päätin jäädä kesäkuun loppuun. Nyt en tiedä, tullaanko tunteja enää pitämään ollenkaan, eli olisinko täällä kesäkuussa aivan tyhjänpanttina niin kuin tähänkin asti, vai olisiko silloin edessä kova rutistus, jotta kurssit saisi suoritettua. Muuten pystyisin ehkä epätietoisuuden kanssa elämäänkin, mutta kun olen nyt jopa hakenut kesätöitä, ei tämä aikatauludilemma varsinaisesti tee minusta houkuttelevaa työnhakijaa! ”Tekisin mielelläni töitä heinä- ja elokuun, ja katteltaisiinko sitä kesäkuuta sitten myöhemmin?” Vielä en ole muita töitä hakenutkaan, mutta sähköpostiin saapui LEXICA:n postituslistan kautta työilmoitus englannin tukiopettamisesta kesällä. Vastasin siihen innoissani, koska juuri tuollaisia englannin/ranskan opettamis- ja käännöstöitä kesällä haluaisinkin tehdä (mitä luultavimmin osa-aikaisen kassatyön ohessa). Mutta jos he haluavat jonkun töihin kesäkuussa, enkä ole varma olenko silloin Suomessa vai en, he ottavat jonkun muun. Jos tällä viikolla ei tule selkoa siihen, miten tämä lukukausi hoidetaan, teen kyllä sen päätöksen, että lähden täältä toukokuun lopussa. Monien erasmuslaisten on joka tapauksessa pakko lähteä täältä silloin. Hoitakoot minulle ne opintopisteet jollakin konstilla, ei ole minun ongelmani, ja toisaalta olen niin onnekkaassa asemassa, etten edes tarvitsisi niitä pisteitä (koska vuoden pistesaldoni riittää jo KELA:lle). Eli se ei hyödyttäisi minua mitenkään, että saisin jollakin ihmejärjestelyllä ne kurssit suoritettua, jos en oikeasti opi mitään; silloin en voi saada Suomessa näitä kursseja korvattua.

Huoh. Vähän negatiivinen kuva ehkä tuli nyt tästä vaihtoajastani! Vaan olkaa huoleti, oikeasti täällä on ollut tosi kivaakin! Onneksi tylsistyn vain äärimmäisissä olosuhteissa (enpä oikeastaan muista, koska olisin ollut oikeasti tylsistynyt?)... Kerron joskus toiste niitä mukavia juttuja täältä. Hyvin menee kuitenkin, ja olen pystynyt jossain määrin ottamaan tämän lakon loman kannalta, ja loma tuli enemmän kuin tarpeeseen hullun opiskelusyksyn jälkeen... Kyllä täällä laiskan kelpaa olla koko kevät tekemättä mitään! ;)