Integraatiota ja koulua

Bonsoir!

Hirveästi kaikkea on tosiaan ehtinyt tapahtua sitten viimeisen kunnon kirjoitukseni. Yritän tässä kertoilla edes jotakin, niin kauan kuin ehdin ja niin kauan kuin aivot toimivat edes jotenkin, olen nimittäin kipeä... Pientä lämpöä ja flunssaa vain, mutta yritän kuitenkin päästä lepäämään suhteellisen aikaisin, nyt kello onkin jo kymmenen illalla.

Ai kauhia, viimeksi olen siis kertonut kunnon kuulumisia yli kaksi viikkoa sitten! Se oli ensimmäinen viikonloppu täällä... Sen jälkeen meillä erasmuslaisilla oli siis integraatioviikko, eli vielä vähän käytännönjärjestelyitä ja kaiken maailman yhteisiä tapahtumia. Meille esiteltiin kampusta, kerrottiin kursseille kirjautumisesta ja järjestettiin muutama vapaa-ajan tapaaminen. Saimme mm. maistella paikallisia loppiaisherkkuja, käytiin keilaamassa ja yhdessä baari-illassa oli koossa kaikkien tiedekuntien vaihtarit, kun yleensä kukin tiedekunta järjestää omille vaihtareilleen ohjelmaa. Tapasin siis valtavasti uusia ihmisiä ja unohdin edellisten nimet sitä mukaa kun kuulin uuden. :D Vielä kun nimet ovat sellaisia, etten pysty niitä kirjoitusasua näkemättä edes hahmottamaan... Mutta onneksi on Facebook, sitä kautta voi kätevästi tsekata, että mikäs sen nimi olikaan ja kuinka se kirjoitetaan. :D

Tuon integraatioviikon aikana meillä ei siis vielä ollut koulua, vaan monet vasta sillä viikolla saapuneet hoitelivat samaa paperisotaa kuin minä edellisellä viikolla. Minä sitten pyörin siellä sun täällä, kävin katselemassa kaupunkia ja tein paljon hankintoja kämppääni. Voisi kuvitella, että tuon viikon aikana olisi ollut aikaa kunnolla kirjoittaa tänne blogiinkin, mutta kun ei..! Ihan valtavasti aina tekemistä täällä netissä, mikä siinäkin on... Sitten kun se vielä on hirveän hidas, ei kolmenkaan tunnin aikana ehdi saada aikaan juuri mitään! Olenkin nyt ehdottanut naapureilleni, että hankittaisiinko yhteinen maksullinen nettiyhteys, ja he ovat varovaisen kiinnostuneita... Jätin asian vähän niin kuin heidän hoidettavakseen, koska itse en oikein ymmärrä noista eri vaihtoehdoista mitään, varsinkaan ranskaksi! Nyt täytyy vain toivoa, että he hankkisivat sen netin ja voisin osallistua siihen, niin helpottuisi kummasti tämä yhteydenpito ja kaikki muutkin nettiasiat! Meillä on Rikun kanssa jo muutamaan kertaan mennyt hermot, kun joka ikinen ilta pitää tapella tietotekniikan kanssa päästäkseen vaihtamaan pari sanaa. :/

Integraatioviikon jälkeen sitten vihdoin alkoi koulu. Me erasmuslaiset olemme erittäin etuoikeutettuja siinä, että voimme valita kursseja lähes mistä tahansa aineesta ja lähes miltä tasolta tahansa, kun taas ranskalaiset noudattavat erittäin jäykkää ohjelmaa. Kaikkien saman aineen opiskelijoiden täytyy käydä samat kurssit ja samassa järjestyksessä, vähän kuin Suomessa peruskoulussa. En tosin ole ihan varma, kuinka homma toimii maisteritasolla, mutta ainakin kandidaattiopintojen eli kolmen ensimmäisen vuoden aikana kaikilla on yhtä "valinnaisainetta" lukuunottamassa samat opinnot ja lukujärjestys. Toinen erasmuslaisten etuoikeus on kuukauden "harkinta-aika", oli saamme kuukauden ajan kokeilla eri kursseja ja lopulliset valinnat tehdään vasta tämän jälkeen. Tietysti todella hyvä, koska emme välttämättä tiedä pelkän lyhyen kuvauksen perusteella, onko kurssi meille hyödyllinen, mutta toisaalta ei ole myöskään kovin mukavaa menettää neljän viikon tunteja jostakin kurssista, jos tajuaakin kokeilla jotain hyvää kurssia vasta tuon harkinta-ajan loppuvaiheessa.

No mulla on onneksi sujunut kurssivalinnat ilman sen kummempia yllätyksiä tai muutoksia. Olin valinnut etukäteen vähän liikaa kursseja, mikä oli hyvä, jotta pystyin paikan päällä katsomaan, mitkä niistä ovat mulle parhaita ja pudottamaan huonoimmat pois. Olen nyt valinnut kaikki kurssini Yleisen kielitieteen laitokselta, koska sen kurssit vastaavat eniten Suomen Ranskan kielen laitoksen kurssejani. Täällä ei oikein ole tarjolla ranska vieraana kielenä -kursseja, kuten monissa muissa yliopistoissa, tai ylipäätään Ranskan kielen laitosta niin kuin Suomessa varmaankin joka (?) yliopistossa on Suomen kielen laitos! Mistähän tuokin johtuu... Suomessahan on käsittääkseni pakko opiskella suomen kieltä, jos halajaa äidinkielen tai suomi vieraana kielenä -opettajaksi, mutta Ranskassa ranskan opettajaksi kuulemma pääsee monia eri reittejä, mm. opiskelemalla ensin vieraita kieliä (???) ja sitten käymällä muutaman kurssin, joiden aiheena on ranska äidinkielenä tai vieraana kielenä. Alkaa pikkuhiljaa valjeta, miksi Suomen koulutusjärjestelmä on niin paljon parempi kuin monissa muissa maissa..!

Takaisin niihin mun kursseihin. Kurssit, jotka varmasti pidän, ja joilla pitäisi saada korvattua Suomen ranskan opintoja, käsittelevät lauseoppia, semantiikkaa ja ranskan opetusta vieraana kielenä. Todella mielenkiintoiset kurssit, joita varmaankaan en suorita, ovat psykolingvistiikan ja pragmatiikan kurssit. Psykolingvistiikasta en ole vielä varma, saatan suorittaa sen tai käydä ihan vain tunneilla kuuntelemassa mielenkiinnon vuoksi. Pragmatiikka olisi myös tosi mielenkiintoinen, mutta sen tunnit ovat niin aikaisin aamulla, etten taida pelkän mielenkiinnon vuoksi herätä niitä seuraamaan... :D Koska Suomessa ei ole tarjolla vastaavia kursseja kuin nämä kaksi, en siis hyötyisi niiden suorittamisesta mitenkään. Opintopisteitäkään en tarvitse, koska olen jo syksyn kursseilla saanut täyteen sen KELA:n vaatiman määrän pisteitä.

Näiden lisäksi mulle tulee 1-2 kurssia "erasmus-ranskaa", eli puhtaita kielitaitokursseja erasmuslaisille. Näitä varten oli toissapäivänä tasokoe, jolla meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään; mä "pääsin" edistyneimpien ryhmään. En vain olisi halunnut, koska pelkään, että se on mulle liian haastava, edistyneimmille ei tarjota ollenkaan erillistä kielioppikurssia kuten vähemmän edistyneille, ja lisäksi tunnit ovat vielä huonoon aikaankin. :D Mutta uskoisin, että pystyn osallistumaan myös sille kielioppikurssille, jos vain pyydän. Ja onhan se tietysti hyvä, että ryhmän taso on vähän korkeampi kuin mun, jotta siinä on vähän haastetta... Muut samassa ryhmässä olevat (jotka satun tuntemaan) nimittäin puhuvat hyvin paljon sujuvammin kuin minä. Olisi pitänyt olla suullinen koe tuon meidän kirjallisen kokeen lisäksi! Kyllähän mä saatan kieliopin joten kuten paperilla hallita, mutta entäs kun pitäisi spontaanisti puhua arkipäiväisistä asioista..?

Kursseista tulee siis mitä luultavimmin yhteensä 20op, niin kuin alunperin aavistelinkin. Mullahan ei siis ole mitään rajoituksia tuon opintopistemäärän kanssa, ainoa asia joka merkkaa, on KELA:n ehdot opintotuelle, mutta tämä asia on kunnossa niin kuin kerroin. Aika monilla tuntuu olevan yhtä vapaata kuin meillä suomalaisilla, mutta ainakin romanialaisilla on todella tiukkaa. Heidän on pakko suorittaa vähintään 30op, 29 ei siis riitä. Lisäksi joka ikinen kurssi täytyy hyväksyttää kotiyliopistossa. Mä en mitä luultavammin pystyisi samalla systeemillä tulemaan vaihtoon ollenkaan, koska sopivia kursseja ei vain ole tarpeeksi! :D

Kaiken muun hyvän lisäksi opettajieni opetusmetodit ovat yllättäneet mut todella iloisesti! Olin kuullut kaikilta mahdollisilta ihmisiltä kauhutarinoita siitä, kuinka Ranskassa ei tunneta havainnollistamisvälineitä ja luennot perustuvat saneluun: opettajat lukevat valmiiksi kirjoitettua tekstiä ja opiskelijat kirjoittavat joka sanan ylös. Mutta toisin kävi, kaikilla kursseilla! Kaikilla luennoilla on käytetty powerpointteja, ja ne laitetaan jopa luentojen jälkeen nettiin! Opettajat ovat oikein erikseen selittäneet, että näillä luennoilla on tarkoitus keskittyä ymmärtämiseen eikä asioiden ylöskirjaamiseen. Näinhän sen pitää ollakin! Olen niin onnessani, ette voi uskoakaan! Kaikki nämä opettajat ovat nuoria, en tiedä vaikuttaako ikä paljonkin opetustyyliin... Myöskin kielten tiedekunnassa saatetaan olla vähän edistyneempiä tällaisissa asioissa. Luentojen lisäksi on pienryhmätunteja, jotka ovat todella hyviä myöskin; harjoittelemme siis käytännössä luennoilla läpikäytyä teoriaa. Opettajat itsessään ovat myös todella mukavia, mitä nyt yksi on aika eriskummallinen ja yksi vähän kuiva. Mutta yksi taas on todella innostava! Opettajat myös puhuvat niin selkeästi ja rauhallisesti, että yleensä pystyn ymmärtämään kaiken. Puhenopeus on varmaan kymmenesosa ranskalaisten normaalista puhenopeudesta..! Yksi iso pelko oli, tajuanko luennoista hölkäsen pölähtävää...

Taidan jättää tämän postauksen tähän, ja kertoa sitten muista jutuista taas kun kerkeän. Ehkä saisin kuviakin taas laiteltua..?

Bonne nuit!

Ei ole aikaa ei

Jaha, piti tänään muka olla aikaa kirjoittaa oikein vallan mittava postaus tänne, mutta kappas kappas, kun pääsen aloittamaan kirjoitusta, kello onkin jo kahta vaille kaksitoista. :D Että juu, jäi sitten taas tältäkin päivältä tämä. Mutta tiedoksi vaan, että täällä ollaan, hengissä ja hyvissä voimissa, paljon on vaan tekemistä ja touhua, varsinkin nyt kun koulukin on alkanut! Mutta kaikki on siis todella mukavaa, koulu, kaverit, illanistujaiset... Ainoa ongelma on tämä netti, jonka kanssa täytyy joka kerta tapella. Yritän jatkossa laittaa enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia, niin ei ainakaan menee aikaa niiden kuvien latautumisen odotteluun.

Huh. Mihin ne päivät oikein katoavat??

Kuvia Orléansin keskustasta, osa 3

Lisää kaunista Orléansia:



Jean d'Arc on täällä joka puolella. On hänen mukaansa nimetty katu, aukio, kauppakeskus... Ensimmäisessä kuvassa on vanha kaupungintalo, jonka edustalla on myöskin d'Arcin patsas, toinen kuva on kaupungin keskusaukiolta.


Ja nyt täytyy lähteä taas!

Lisää kuvia?

Yritän taas laittaa kuvia, kun kerran talonmies antaa meidän tänään olla nettihuoneessa tunnin normaalia myöhempään! Wihii! Voi että kun saisi sen netin omaan huoneeseen, ei tarvitsisi elää kuin alaikäinen... Tänään muuten talomme vastaanottohenkilö sanoi, että ainakin sen nettiyhteyden eteen on tällä viikolla tehty töitä, joten ehkäpä se on todella mahdollista saada omaan huoneeseen vielä kevään aikana, vaikken ole siihen uskaltanut aiemmin uskoa. Toinen vaihtoehto olisi ostaa oma netti, mutta vähän kyllä harmittaisi maksaa kovaa liksaa 6 kuukauden sopimuksesta, jos tässä jo parin viikon päästä saisikin huoneeseensa sen ilmaisen netin... Täytynee vielä odotella.

Tässä siis kuvia Orléansin keskustan kauniista vanhoista rakennuksista:


Jaha, enempää en ehtinyt, täytyy mennä!

Kuvia (toivottavasti)

Ajattelinpas tehdä nyt kuvapostauksen. Eli laitan tähän peräjälkeen niitä kuvia, joita piti laittaa eiliseen postaukseen, ja ehkä joitain muitakin. Aloitan aikasin illalla, joten kuvilla pitäisi olla aikaa latautua... En vain oikein ehdi kirjoittelemaan tässä samalla, kun pitää hoidella täällä netissä kauheasti kaikkia muita juttuja.

Aloitetaans siitä Orléansin kauniista katedraalista:

Kuvat tulevat nyt tosi pieninä, josko ne latautuisivat nopeammin... Vaikkei siltä kyllä vaikuta. Juup. Nyt tämä nettiyhteys ei sitten tunnu toimivan yhtään. Huoh. Mihinkään sivuille en pääse, vaikka signaali on 100% ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Toivottavasti saan nyt edes tämän kirjoituksen postattua ennen kahtatoista, jolloin sali tullaan sulkemaan... Kello on nyt 23:42, toivotaan parasta.

Jo vähän elämää

Pahimman byrokratian jälkeen täällä on pystynyt jo vähän elämäänkin. Viikonloppuna ei onneksi voinutkaan hoitaa oikein mitään käytännön juttuja. Sen sijaan lauantaina oli ensimmäinen erasmuslaisten tapaaminen, eli kierros Orléansin keskustassa parin opiskelijan johdolla. Itse opastus oli aika olematonta, seurasimme paria tyyppiä, jotka eivät esittäytyneet, ja yritimme aina välillä pysähtyessämme kuulla jotakin lyhyistä kommenteista. Mutta ainakin se selvisi, että keskusta on juuri niin pieni kuin luulinkin, ja että tärkeimmät paikat ovat aika lailla siellä missä luulinkin. :) Tulipahan ainakin otettua paljon kuvia Orléansista päiväsaikaan, koska perjantai-iltana siellä käydessäni valokuvaus oli melko mahdotonta.

Paras juttu kierroksessa oli ehdottomasti jo tramimatkalla tapaamaani Gabriellaan tutustuminen. Hän on tsekkiläinen englannin ja ranskan opiskelija matkailupuolella. Tulemme hyvin juttuun ja satumme asumaan samassa rakennuksessakin. Hänen kauttaan tutustuin myös toiseen tsekkiläiseen tyttöön, Vladimiraan, joka on todella mukava myöskin. Tietysti kierroksella tuli tavattua muitakin, mutten ole heidän kanssaan vielä pahemmin viettänyt aikaa.

Tietysti myös kaupunki oli ilo silmälle ja muutenkin oikein mukavan tuntuinen. Tykkään siitä, ettei keskusta ole liian iso, vaan helposti haltuunotettavissa. Täällä on aivan Pariisin Notre Damen näköinen katedraali, aivan todella upea: (eipä tulekaan kuvaa vielä!)

Muutenkin olen ihan innoissani kaikista kauniista vanhoista rakennuksista.

Sunnuntaina menimme Gabriellan ja Vladimiran kanssa uudestaan kaupungille, tällä kertaa lähinnä syömään ja elokuviin, mutta tulipa siinä shoppailtuakin jonnin verran, kun kaupat sattuivat olemaan poikkeusluvalla sunnuntaina auki. Olen jättänyt tänne Ranskaan aika paljon hankintoja tehtäväksi ihan tarkoituksella, josko täältä löytäisi jotakin "erityistä"... No juu, kyllä ne ketjut on täällä melkein samat kuin Suomessa, ja vaikkei ketju olisikaan sama, trendit ovat kuitenkin. Tosin yhden eroavaisuuden olen huomannut: täällä värivaihtoehtoina on jopa muutakin kuin mustaa! Olen ihan onnessani! Myöskin ruskeita laukkuja ja kenkiä tuntuisi olevan tarjolla enemmän kuin Suomessa. Ruskeista laukuista puheenollen... En nyt olisi mitenkään aivan välttämättä sellaista tarvinnut, mutta sellaisen ostin kuitenkin. Morgan de Toin iso ihana laukku, alessa 35€. Täällä se toimii repun korvikkeena ja se on parempi kuin ainoa vanha isompi laukkuni täällä, koska vanhassa laukussa (=kangaskassissa) ei ole vetoketjua, eli sieltä on hyvin helppo näpistää kännykät ja lompakot...

Käytiin myös katsomassa Madagaskar 2, ranskaksi dubattuna tietenkin, ja se oli aika hauska. En kyllä ymmärtänyt puheosuuksista lähes mitään, mistä olin vähän yllättynytkin, mutta juonta oli silti erittäin helppo seurata. Elokuvan kieli oli ilmeisesti hyvin pitkälti puhekieltä, ja sitäpä en ole oikein vielä missään oppinut. Ja oli muuten ihan järkyttävän väkivaltainen leffa! Mikäköhän siinä on ikärajana... Joka tapauksessa, ei sopisi mun mielestä oikein minkään ikäisille lapsille, siinä revittiin väkivallasta huumoria ihan joka ikisessä välissä, mm. vedeltiin mummoa turpaan hyvin yksityiskohtaisesti. Minkälaista maailmankuvaa tuo mahtaa luoda...

Jahas, nyt tuo setä tuolla odottaa mun lähtevän täältä nettihuoneesta, jotta saa sulkea paikat. Vaikka kello on vasta viittä vaille! :D No, välillä menee sitten myöhempään. Juu. Edes ensimmäinen kuva ei ehtinyt latautua tässä ajassa, joten ei voi mitään, jäitte ilman kuvia nyt. :D Yritän laittaa niitä myöhemmin.

A bientôt!

Jatkoa

Pääsinpäs nettiin tänäänkin, vaikka meinasin jo luovuttaa! Noin tuntiin netti ei toiminut, sitten yhtäkkiä alkoikin toimia. Kun ymmärtäisi jotain tästä tietotekniikasta...

Yritän jatkaa siitä, mihin eilen jäin. Matka Pariisin lentokentältä keskustaan kestikin siis pari tuntia kauemmin kuin luulin, eli melkein kolme tuntia! Tähän sisältyi terminaalien välinen junamatka ja kaksi Pariisin paikallisliikenteen junamatkaa sekä ruokailu lentokentällä. Olin niin väsynyt matkalaukkujeni raahaamisesta pitkin asemien portaita ja kaikesta muusta häsläyksestä, että ihan mielelläni lähdin kahdeksan junalla Orléansiin... Juna- ja tramimatkat menivät hyvin (tram on siis samanlainen kulkupeli kuin Tampereelle kaavailtu "pikaratikka"), ihmiset onneksi tarjosivat jopa oma-aloitteisesti apuaan matkalaukkujen kannossa ja nostelussa, ja pääsin päätepysäkilleni kampusalueen laidalle, josta oli tarkoitus kävellä ennalta katsottua reittiä läheiselle hotellille. Tämä ei ollutkaan sitten niin yksinkertaista...

Pakkastahan oli 10 astetta, mikä on varmaankin Orléansin vuosikymmenen ennätys, ja vaikka pipo ja tuplalapaset olikin mukana, en ollut ihan näin kovaan pakkaseen varautunut. Tähän kun lisättiin se, että Google Mapsista tulostamani kartta näytti hotellin olevan eri paikassa kuin se oikeasti oli, soppa oli valmis. Epätoivo alkoi hiipiä takaraivoon, kun hotelli ei ollut siellä missä piti, itse asiassa kartta ei muutenkaan tuntunut pitävän paikkaansa, en tiennyt yhtään mistä olisin hotellia etsinyt, sormet olivat umpijäässä, voimat täysin lopussa ja yhteensä 30 kiloa tavaraa raahattavana perässä pitkin metrin levyisiä jalkakäytäviä, jotka olivat lumen peitossa. Mutta McDonald's pelasti! :D Se oli ainoa paikka, jonne näytin pääsevän lämpimään, syömään jotakin ja miettimään, mitä ihmettä nyt teen. Mutta kappas kappas, McDonald'sin vieressä oksien takaa pilkottikin hotellini kyltti! Kuinka onnellinen voi ihminen ollakaan!

No, onni sai hieman väistyä ahdistuksen tieltä kun hotellin vastaanotossa ei ollut henkilökuntaa, eikä vastaanotossa ollut sisäänkirjautumisautomaatti toiminut. Onneksi löysin lopulta puhelinnumeron, johon soitettuani sain huoneeni ovikoodin ja pääsin sisään. Tuhannet kiitokset myös kahdelle hotellin asukkaalle, jotka kantoivat matkalaukkuni hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Olin tietysti todella onnellinen huoneeseen pääsystä, mutta silti vähän kismitti se, etten päässytkään pois kylmästä ja pimeästä; huoneessakin oli kylmää ja pimeää. :D Patteri oli kylmänä eikä lampuista toiminut kuin yksi nurkkalamppu.


Patteri kuitenkin onneksi lämpeni suhteellisen nopeasti, joten laitoin yövaatteeni sen eteen lämpiämään. Nettiyhteyden toivossa kaivoin koneenikin esille, mutta yhteyttä varten olisi ilmeisesti tarvinut vastaanotosta jonkin salasanan, mikä selvisi lähtiessä...


Viimeiseen hetkeen asti oli kuitenkin pakko pitää kaikki ulkovaatteet päällä.


Aamulla sain kokea, ettei tähän hotelliin tosiaan kannata kantaa vajaata 40 euroa, kun vieressä on muitakin samanhintaisia hotelleja; ne eivät voi olla paljon huonompia. Kun menin maksamaan huonetta lähtiessäni, sain odotella vastaanotossa erittäin hyvän tovin vastaanoton kelloa soitellen. Sain onneksi loppujen lopuksi jätettyä matkatavarani hotellille hoitaakseni paperisotaa kampuksella, mutta kun tulin sovittuna aikana hakemaan tavaroitani, jouduin odottamaan vastaanotossa puoli tuntia, eikä henkilökuntaa vain kuulunut. Lähdin sitten takaisin hoitelemaan asioitani, koska aikaa ei todella ollut tuhlattavaksi. Illalla tulin hotellille uudestaan, ja silloin kumma kyllä sain tavarani oikein näppärästi. Muistakaa siis hotellin nimi Nuit d'Hotel Olivet = ei hyvä.

Keskiviikkona oli siis ensimmäinen paperisotapäivä. Silloin sain kuin sainkin huoneeni avaimen ja pääsin kotiutumaan. Toisena päivänä eli torstaina sain hankittua pankkitilin ja kotivakuutuksen. Tänään perjantaina sain opiskelijakortin ja ostin bussi/tramikortin. Ihmiset ovat kaikissa toimistoissa olleet todella mukavia ja avuliaita, on tuntunut siltä, että meistä vaihtareista pidetään huolta, jopa pankissa. Niitä toimistoja on vain aika paljon. Yliopistoon kirjautuminen hoidetaan kahdessa eri kansainvälisten asioiden toimistossa ja asuntoasiat yleisessä asuntotoimistossa sekä oman talon vastaanotossa. Asiaa helpottaisi, kun tietäisi, mikä asia ja paperi käsitellään missäkin osoitteessa ja jos vielä tämän lisäksi toimistojen henkilökunta antaisi kerralla mukaan kaikki tarvittavat dokumentit. Tästä syystä asioiden hoito on jokseenkin viivästynyt, vaikka kaikki mun miljoonat dokumentit ovatkin olleet kunnossa, niitä on ollut jopa liikaa ja kaikista on jäänyt monta kopiota.

Ainoa, missä kämmäsin, oli MasterCardin koodi... En ole vielä ikinä joutunut tuota koodia käyttämään, joten unohdin täysin, että maksaessani sillä paikan päällä (eikä netissä), täytyy käyttää koodia... En sitä muistanut, se ei ollut missään ylhäällä, Rikukin oli tietysti töissä, joten kotoa koodia ei saanut tietoon, enkä siis voinut maksaa vuokraani! Onneksi loppujen lopuksi se kelpasi, että maksoin osan vuokrasta (eli koko kevään vuokrasta) muilla välineillä. Loppuosaa yritin mennä maksamaan tänään, mutta kappas, toimisto olikin koko päivän kiinni, vaikka uusia vaihtareita saapuu koko ajan, ja kaikkien tarvitsisi asioida tuossa toimistossa! Ja mikä vielä mielenkiintoisempaa, sama vaihtarivirta jatkuu ensi viikolla, mutta toimisto on kuulemma koko ensi viikon kiinni!! Nyt ei voi yhtään ymmärtää. En tiedä sitten, oliko sillä vastaanottohenkilöllä ihan oikeaa tietoa... Mutta juu, täällä on myös kaikki byroot ihan mielenkiintoisiin aikoihin auki (eli kiinni). Ikinä ei voi tietää.

Huoneeseeni olen todella tyytyväinen. Se on juuri sellainen kuin netissä olleessa esittelyvideossa, vaikka pelkäsin esittelyversion olleen todellisuutta miljoona kertaa parempi. Kaikki toimii (no, paitsi yölamppu), on ehjää ja puhdasta. Ja tämä 9 neliön pakkaus on todellakin tilaihme! Vihreä seinä piristää muuten hyttimäistä tunnelmaa ja kompensoi rautaverhojen vankilaviboja...


Sain onneksi vuokrattua yliopistolta luvatusti vuodesetin, toisin kuin edelliset suomalaisvaihtarit, johon kuului kaksi täkkiä, putkityyny ja lakanoita. Olin pakannut oman tyynyn tyhjiöpussissa mukaan, ja onneksi niin, sillä mun niskani ei ainakaan aiemmin ole ihan tottunut siihen putkiversioon... Tuleville vieraille tiedoksi, että se on sitten teidän tyynynne! ;D Lakanat olivatkin aika palikkatesti, en oikeasti saanut kolmesta lakanasta kahta sopimaan patjan enkä peittojen kanssa yhteen. Aluslakanan näköinen olisi varmaankin ollut tarkoitus laittaa paikallisen tavan mukaan täkin alle, mutta päätin käyttää sen aluslakanana. Täytynee ostaa niitä lisää, jotta saan jotakin noiden täkkienkin päälle... Ne nimittäin lievästi tuntuvat sekä iholla että hengityselimissä. :/

Onneksi iho ei ole vielä päässyt pahemmin täkkien kanssa kosketuksiin, koska olen nukkunut lähes ulkovaatetus päälläni. :D Huoneessa on kyllä patteri, joka jonkin verran lämmittää ollessaan täysillä, mutta yöksi lämmitys ilmeisesti laitetaan pois päältä. Kun sängyn vieressä on vielä kolme vetävää ikkunaa, paksujen vaate- ja täkkikerrostenkin alla on kylmä. Onneksi nämä pakkaset ovat täällä todella harvinaisia, joten odottelen vain lämpimämpien aikojen saapumista...

Ajatelkaa, yhteen neliöön (mittasin huvikseni) saa mahdutettua sekä kylpyhuoneen että osittaisen keittiön! :D


Muuten kylppäri on oikein näppärä, kaikelle on paikkansa ja noin, mutta suihkutila on kyllä vähän turhan pieni: kyynerpäät ovat melkein mustelmilla tukanpesun jälkeen. Tiedän muun muassa kaksi parimetristä miestä, jotka eivät oikeasti mahtuisi sinne. Että tervetuloa käymään vaan, Erkka ja Jaakko! :D Tungin kuvaan jalkani demonstroidakseni tilan kokoa.


Ostin alle parilla eurolla kappale vähän astioita ja kaikkia muitakin kotitarpeita, ja kyllä tämä huone nyt ihan asuttava on. Vielä täytyy tehdä vähän hankintoja, ilmeisesti on ostettava myös ruuanlaittovälineet, koska kaikki yliopiston vuokra-astiat loppuivat jo syksyllä.


Nyt täytynee vihdoin lopettaa tämä kilometripostaus. Kuvia kampusalueelta ja Orléansista (jos niitä huomenna saan otettua) laitan sitten myöhemmin. Kuvien lataaminen on ihan tuhottoman hidasta... Huomenna on tiedossa kaupunkiin tutustumista ja vihdoin muidenkin kuin toimistontätien näkemistä, eli ensimmäinen erasmuslaisten yhteinen tapaaminen. Varmaankin sunnuntaina tulen postailemaan lisää! Onnittelut sinulle, joka jaksoit lukea koko postauksen alusta loppuun asti (eli äitille)! :D

Vihdoin nettiyhteys!

No niin!

Vihdoin pääsin kunnolla käyttämään nettiä, en valitettavasti omassa huoneessani, mutta oman taloni nettihuoneessa sentään. Ilmeisesti toistaiseksi ei ole mahdollista saada nettiä omaan huoneeseen, ja vaikka kuulemma asiaa korjataan paraikaa, en yhtään luota siihen, että se saadaan kuntoon tämän kevään aikana...

Ihan valtavastihan tässä on jo ehtinyt kertyä raportoitavaa, vaikea keksiä mistä sitä aloittaisi... Kai sitä aikajärjestyksessä olisi edettävä, mutta täytyy varoa, etten käytä tähän postaukseen koko yötä... :D

Tiistaina siis lensin Pariisiin ja saavuin samana iltana Orléansiin. Helsinki-Vantaalla oli vähän rankkaa, kun tuntui niin ikävältä jättää Riku kentälle... Lento meni kuitenkin oikein mukavasti lähinnä nukkuessa valtavaa univelkaa pois. Lähtöpäivänä oli niin mahtava talvisää, aurinkoista, puuterilunta eikä edes liian kylmä, että oli melkein ikävä lähteä täältä etelämpään... Yläkulmassa olevasta kuvasta näette, kuinka hienolta jäinen Suomi ilmasta näytti. En osaa näköjään vielä käyttää tuota kuvanlisäystoimintoa, toivottavasti seuraava onnistuu paremmin! :D En tosin aio laittaa kaikkia kuvia mitä aluksi meinasin, koska tuonkin kuvan lataamisessa kesti vähintään 5 minuuttia... Joka tapauksessa, oli mielenkiintoista seurata kuinka jossain vaiheessa herätessäni ikkunastani näkyikin odotetusti Keski-Euroopan viljapellot, mutta seuraavan kerran katsoessani pellot olivatkin täysin lumen peitossa!

Noh, lento oli siis Pariisissa neljältä päivällä, ja mun oli tarkoitus käydä vähän kaupungilla lähinnä alennusmyyntejä tiirailemassa... Nähtävyydet olen nähnyt jo äitin kanssa vuonna 2001, ja enköhän tule niitä kiertelemään vielä moneen kertaan tänä keväänä... Shoppailusuunnitelmani menivät kyllä pahasti metsään, kun tajusin, kuinka kauan kestää ylipäätään päästä lentokentältä keskustaan! ......

Ai jaha, nyt tuli talonmies sulkemaan nettihuoneen. Täytyy ilmeisesti jatkaa huomenna. Laitan nyt kuitenkin tämän tynkäpostauksen, jotta kuulette musta edes jotakin! Toivottavasti pääsen huomenna jatkamaan!

A demain!